Odottelen uuninkorjaajaa. Uunissa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta uunin kello on totaalisen seonnut. Valmistaja kun lupasi korjauttaa sen, niin en vastustele.
Vilkkuvan kellon myötä on saanut todeta kuinka erilaisia ihmiset ovat. Jotkut vieraat ei ole varmaan edes huomannut koko vilkkuvaa kelloa kun taas toiset ovat kysyneet, että mikä siinä on vikana. Muutama insinööri on ottanut tehtäväkseen 'korjata' tilanteen painamalla kaikkia mahdollisia nappeja, siinä korjaamisessa kuitenkaan onnistumatta. Muutama tyyppi on jopa hermostunut siitä, ettei ole saanut sitä korjatuksi.
Minä taas olen luovuttanut. Se vilkkuu ja vilkkuminen näkyy varmaan naapuriin asti. Voivoi. Ruoka valmistuu siitä huolimatta. Jos siis kokki on sillä tuulella. Mutta iloa on tuonut se, että olen jo melkein etukäteen tiennyt mihin uunin kello-tyyppiin kukakin tuttavani kuuluu. Ketä on siis se joka kommentoi ja kuka taas yrittää korjata tilannetta. Ihmistyypit toiminee samoin muissakin tilanteissa.
Uuni on nyt myös pesty. Jo joulukinkkua paistaessani mietin, että pitää se pitäisi pestä. Ehdin sentään ennen seuraavaa kinkunpaistoa. Ja sen korjaajan olis paras sitten edes kurkata sinne sisälle uuniin! Hänen takiaan se on nyt pesty.
EDIT:
En ole eläissäni nähnyt yhtä siistiä korjausmiestä. Pyhäkengissään ja valkoisessa pellavakauluspaidassa onkin kiva putsailla VASTAPESTYJÄ uuneja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!