Blondi ja tekoäly

Nämä hiukset on meillä ollut puheissa viime päivien aikana. 

Esikoinen sai synttärilahjaksi vitsikirjan. En sitten hyvällä tahdollakaan pysty ajattelemaan iloisia ajatuksia lahjan antajasta. Esikoinen kun lukee niitä puujalkavitsejä ääneen, varmistaa vielä välillä, että kai mä olen kuulolla.

Vuorossa oli varmasti sadas aiheeseen liittyvä vitsi, kun esikoinen ymmärtää kysyä, että mikä on blondi. Vastasin, että sellanen, jolla on vaaleat hiukset. Kuului nopeiden askelten ääni, kun esikoinen juoksee peilin eteen ja helpottuneena toteaa, ettei ole blondi.

Tuoreena tekoälynä totean, että vaikka sitä lasta nyt ei ihan pellavapääksi voi kutsua, mutta on lähempänä blondia kuin brunettea kuitenkin.

PS.
Kampaajantuolissa kyselin, että mitä sävyä hänen mielestään juurikasvuni on. Itse kun epäilin se olevan sitä kuuluisaa maantienharmaata. Yllätyksekseni ammattilaisen arvio oli, että siinä on ihan selvä väri/sävy. Vanhetessani tummun, en harmaannu. Onkohan se viisastumisen merkki, kun blondi tummuu?

Prinsessa Purkkatukka

Kun nyt ollaan päästy tähän hiusteemaan, niin kävipä meillä tässä pari päivää sitten niin, että Prinsessan kutreista löytyi kaksi purkkaa. Siis kaksi pureskeltua purkkaa. Kaksi eri kerralla pureskeltua (ei yhteen pureskeltuja) purkkaa. Kuten arvata saattaa, ilman saksia ei tilanteesta selvitty. Syytä tähän ei Prinsessa osannut tai halunnut kertoa, muttei ollut leikkausoperaatiosta edes pahoillaan.

Eilen illalla sitten otin uuden yrityksen ja kysyin, että mites ne purkat sinne hiuksiin joutui.

Prinsessa: "No kun se nyt vaan MENI! Kun en jaksanut viedä sitä roskikseen!"
Minä: "Mutta mites se toinen purkka sitten sinne joutui, etkö sitäkään jaksanut viedä?"
Prinsessa: "Mä aattelin, että kun siellä oli jo se yks, niin ei toisella oo niin väliä..."
Minä: "Voisiko siellä olla vielä kolmaskin purkka, jos äiti ei olis huomannut?"
Prinsessa: "No se oli mulla jo suussa..."

Pitäisikö olla onnellinen, että hän tykkää syödä purkkaa vai siirtyä niihin pastilleihin ihan kokonaan?

Huomattavia muodonmuutoksia

Kävin tänään kampaajalla. Väri on uusi ja pituuttakin lähti vaaksan verran. 

Ero on siis huomattava, omasta mielestäni siis.

Minä: "Onko äidissä jotain erikoista tänään?"

Prinsessa: "Joo, sä oot käynyt kampaajalla ja ne hiukset on ihan eri väriset. 

Ja kato, ne on aika lyhyetkin! Hienot!"

Minä: "Huomaatko minussa mitään erikoista?"
Puoliso (mies): "Ai, miks tollanen?"

Minä: "Onko äidissä jotain erikoista tänään?"

Esikoinen (poika): "Joo, sä oot kammannut pääs."




Minä se vaan kyselen tyhmiä, uuden kammatun pääni kanssa.

Bad Hair Year

Joillakin on se vaan päivän, mutta mulla on lähes aina. Bad Hair Day.
Ei onnistu edes ihan perusponnari. Jotkut heittää tuosta vaan lennossa hiukset ponnarille ja näyttää hyvältä. Mulla taas perusponnari näyttää kotiopettajattaren tiukkispäivältä. Sitten yritän laittaa jotain rentoa pientä lettiä etuhiuksiin, niin voi jestas, ei onnistu. Ja jos se kerran onnistuu, niin toista kertaa turha edes kuvitella. Se onnistunut yksilö pitäisi haudata vahaan ja lakkaan, ja siten säilöä pidempään.

Tällä hetkellä tosin pelottaa, että kohta ei ole hiuksia ollenkaan. Imetys on tehnyt taikojaan ja hiukset lähtee tukuttain. Esikoinen bongasi  päästäni kaljun kohdan ja itsekin huomaan, että ponnari on menettänyt puolet paksuudestaan. Toivottavasti kasvaa takaisin, ettei tarvi peruukkiostoksille lähteä. Tosin, olisiko sitä helpompi laittaa kuin omia hiuksia?

Ylläolevan tekstin lukemalla tiedätte miksi tässäkään postauksessa ei ole valokuvaa...