tiistai 31. heinäkuuta 2012

Laivamenu

Mietinnässä on purjehduksen ruokalista.

Mikä vie vähän säilytystilaa ja siitä saa loihdittua täyttävän ja koko perheelle maistuvan aterian nopeasti ja helposti?

Kinkkupasta, jauhelihapasta eli mukamas makaronilaatikko, lihapullat ja uudet perunat ja siihen päättyy mun mielikuvitukseni tällä erää. Millään en saa päähäni, mitä ennen ollaan syöty. Lisäksi mukaan pitää varata älytön määrä välipaloja ja aamu- ja iltapala-aineksia.


Merellä onneksi kaikki maistuu hyvältä ja koko ajan on nälkä. Valitettavasti purjehdusreissun päätteeksi olotila on usein kuin syöttöpossulla, koska liikkuminen jää yleensä aika vähäiseksi.

Voi kun lähdettäisi jo!



ps. Blogiini on löydetty hakusanalla fetajuustolihapullat. En muista kirjoittaneeni niistä, mutta reseptiä täältä ei ainakaan ole löytynyt. Mutta vinkkinä kokille, että fetajuusto kannattaa murustaa aivan pieneksi taikinan joukkoon. Näin se antaa makua koko taikinaan ja piilottaa ne myös lapsilta. Nam!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kesäasenne



Nyt se kesä on täällä!

Meillä olisi veneenvaihto keskiviikkona ja koko viikolle luvattiin sateita. Vesisateessa ei tuo perhepurjehdus mitään herkkua ole. Mutta sinne merelle on jo ikävä.

Eli säästä viis ja menoksi. Voihan se olla, että meillä käy tuuri.



ps. Vähän jännittää kuinka paljon Minimies huutaa pelastusliiveissään...

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Mökkinautinto

Taas harjoiteltiin mökkeilyä. Minä pakkasin mukaan tällä kertaa nipun lukemattomia aikakausilehtiä, ajatuksena tietenkin se, että ne tulisi luettuna sieltä takaisin. Mukaan lähti myös häälahjaksi aikoja sitten saatu riippumatto. Näin siis itseni makaamassa riippumatossa ja lukemassa sisustusunelmia ja muuta hömppää.

Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Makasin aurinkotuolissa ja luin lehteä, pienin nukkui päiväunia ja kahden vanhemman kyselyt ja vaatimukset torjuin alkuunsa.

Oli kyllä mahtava 15 minuuttinen!





Tuo riippumatto oli niin lasten suosiossa, että en olisi siinä rauhassa saanut pahemmin loikoilla.

ps. Vaikka olenkin kehittynyt hyväksi pakkaajaksi, niin se hiusharja jäi taas kotiin. Pitänee ostaa mökille oma harja...

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kesäloma kuvin Osa II





Käytiin isompien lasten ja kummitytön kanssa mummulan läheisellä koskella. Lapset katseli innostuneina kosken kuohuja ja me aikuiset tietenkin myös. Kyllä ennen on rakennettu kauniita siltoja ja noin hieman sammaloituneena se on vielä kauniimpi.

Sisareni kysyi kummitytöltäni (joka on siis hänen tyttärensä), että mitä te teitte siellä koskella. Vastaus oli, että katseltiin sitä koskea. Ehkä hieman laimea vastaus, mutta hienot kuohut oli.

Kesäloma kuvin Osa I

Viikko maalla ja muistikortin tyhjennys. Joku oli ollut ahkerana...

Tässä pala merenrantaa teillekin.






maanantai 23. heinäkuuta 2012

Uljas valkoinen

Kävimme Suomen Joutsenella kesäretkellä, olen käynyt varmaan kymmenen kertaa siellä ja se on aina yhtä ihana ja vakuuttava. Esikoiselle tuli paha olo, Prinsessaa pelotti ja Minimies möngersi kantoliinassaan. Ei ihan paras visiitti, mutta jos sitten ensi kerralla.

Kun tutustuu historiaan, niin voi melkein kuvitella upean laivan kannelle ne 30-luvun inttipojat notkumassa riippukeinuissaan laivan ollessa vaikka Buenos Airesin sataman kuumuudessa. Samaan ajatteluun en kykene esimerkiksi Turun Linnassa, vaikka sielläkin voisi niitä linnanneitoja vaikka kuvitella. Sieltä vaan on jäänyt mieleen se, kuinka Jaakko Ilkka aikoinaan pakeni linnan tyrmästä huussin kautta...





sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Lasten suusta osa 2

Pelasimme koko perhe Afrikan Tähteä. Peli oli ollut käynnissä jo hyvän aikaa kun Prinsessa saikin rosvon. Pelilaudan äärellä tuli aika hiljaista kun Prinsessan suusta kajahti sana: "VITUT". Siinä oli vanhemmilla pokassa pitämistä.

Prinsessa oli aikanaan myös hyvää kaveria tutin kanssa. Tuttia hän kutsui nimellä TITTU. Jostain syystä tuo titun huutelu kuulosti usein ihan joltain yleisesti välimerkkinä pidettynä kirosanalta. Samoin hän kutsui minua äijäksi, eikä äidiksi. Eli kaupan kassajonossa huuto ÄIJÄ! TITTU! herätti useinkin hilpeyttä.

Meillä lomaillaan, joten siksi tämä blogihiljaisuus.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tikkupulla

Jotenkin jos joskus oppisin ymmärtämään lapsen järjenjuoksua, niin olisin viisas. Ja rikaskin luultavasti. Sillä siinä tapauksessa tietenkin tuottaisin tavaraa tai palvelua, jonka jokainen lapsi haluaa.

Mutta siis kun tuota taitoa minulla ei ole, niin pitää vaan hämmästellä. Viikonloppuna mökillä minä päätin leikkiä partiolaista, sen pullantuoksuisen kotiäidin lisäksi siis, ja paistettiin nuotiolla tikkupullia. Lapset olivat aivan innoissaan aluksi, vaikka eivät oikein tienneet mitä tuleman piti. No, eikun taikinat tikunnokkaan ja isukin esivalmistelemalle nuotiolle. Voisin sanoa, että on ihan sekunneissa laskettavissa kuinka kauan ne lapset jaksoivat sitä paistamista.

"Joko saa syödä?"
"Eikö tää nyt oo jo valmis?"
"Mä en jaksa enää!"
"Miksi toi savu menee mun silmiin?"
"Mä haluan sisälle!"

Ja aika pian äitikin oli samaa mieltä! Valmiita ovat, senkun syötte taikinaa.

Tämä ei nyt vielä ollut se juttu, vaan että molemmat oli sanonut isälleen tämän episodin jälkeen, että oli tosi kivaa kun paistettiin sitä tikkupullaa.

Äiti: "WTF?"

torstai 12. heinäkuuta 2012

God Morgon

Minä hopotan God Morgon Bifido -mehuja. Sain testattavaksi siis appelsiini- ja omenatuoremehut, jotka sisältävät miljoonittain bakteereja. No niitä hyviä bakteereja tietty!




Appelsiinimehun kyljessä lukee Mild Orange ja täytyy sanoa, appelsiinimehun pitkäaikaisena ystävänä, kyseessä on todellakin mieto appelsiini. Ensimmäisellä kerralla join mehua hieman lämmenneenä, kun Joku oli jättänyt sen pöydälle (MUR) ja olin melkeinpä pettynyt. Mutta kunnolla jääkaappikylmänä mehu on hyvää. En ole tottunut ihan niin mietoon makuun, mutta kunnolla kylmänä mietous ei haitannut yhtään. Karvas jälkimaku, joka useissa mehuissa on, jäi puuttumaan. Ehdotonta plussaa tulee myös reilusta määrästä hedelmälihaa, roskia, niinkuin tyttäreni sanoo.


Omenamehu maistuu aivan kuin vastapuristetulta ja on siis todella hyvää! Tämänkin purkin kyljessä lukee Mild Apple ja sitä se onkin. En tosin osaa oikein verrata muuhun kuin vastapuristettuun mehuun, sillä se on nimenomaan suosikkiani omenamehuissa.




Odotin aurinkoista aamua valokuvausta varten, sitä ei vaan tullut...

En ole aikaisemmin oikeastaan juonut/syönyt mitään näitä hyviä bakteereja sisältäviä tuotteita, että sikälikin kokemus oli oikein miellyttävä. Hinta näissä yhden litran tölkeissä on parin kaupan pikatutkailun perusteella 1,89. Ja tykkään muuten tölkkien korkeista, ne on jotenkin siistimmät kun perustölkki. Tärkein asia, maku, on kuitenkin kohdillaan joten voin suositella!

Lisätietoja: http://www.godmorgon.com/bifido/

Lasten suusta osa 1

Meidän prinsessa on kova päästämään suustaan sammakoita.

Kotimme lähellä on siunauskappeli ja hautausmaa, jossa sitten aina kellot soi kun on hautaus menossa. Tyttäreni totesi harmistuneena, että "mua sitten ärsyttää kun noi Jeesuksen kilikellot aina vaan soi ja soi!"

Espanjan matkalla kävimme hienossa, todella vanhassa kirkossa. Kun käveltiin jo kirkosta poispäin, niin prinsessaa pohdituttaa vain yksi asia: "Miksi tätä kirkkoa ei ole purettu, jos se Jeesuskin on kerran jo kuollut?"

Taitaa olla kummeilla vähän projektia sen kristillisen kasvatuksen kanssa...

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Bad Hair Year

Joillakin on se vaan päivän, mutta mulla on lähes aina. Bad Hair Day.
Ei onnistu edes ihan perusponnari. Jotkut heittää tuosta vaan lennossa hiukset ponnarille ja näyttää hyvältä. Mulla taas perusponnari näyttää kotiopettajattaren tiukkispäivältä. Sitten yritän laittaa jotain rentoa pientä lettiä etuhiuksiin, niin voi jestas, ei onnistu. Ja jos se kerran onnistuu, niin toista kertaa turha edes kuvitella. Se onnistunut yksilö pitäisi haudata vahaan ja lakkaan, ja siten säilöä pidempään.

Tällä hetkellä tosin pelottaa, että kohta ei ole hiuksia ollenkaan. Imetys on tehnyt taikojaan ja hiukset lähtee tukuttain. Esikoinen bongasi  päästäni kaljun kohdan ja itsekin huomaan, että ponnari on menettänyt puolet paksuudestaan. Toivottavasti kasvaa takaisin, ettei tarvi peruukkiostoksille lähteä. Tosin, olisiko sitä helpompi laittaa kuin omia hiuksia?

Ylläolevan tekstin lukemalla tiedätte miksi tässäkään postauksessa ei ole valokuvaa...



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Mökkihöperö

Käytiin taas viikonloppuna testaamassa sitä mökkeilyä yhden yön verran.

Kotioloissahan tekemättömyys ei vaivaa mua ollenkaan. Pystyn aivan surutta heittämään sohvan selkään ja tuijottamaan tyhjänpäiväisiä ohjelmia telkkarista. Mutta mökillä sitä koko ajan odottaa, että pitäis tehdä jotain. Vaikka nimenomaanhan mökki on lomailua varten.

Mietinkin, että johtuuko se etten osaa olla mökillä siitä, että siellä on todella epämukava sohva. Kyseessä on sivustavedettävä sohva, josta saa siis sängyn kahdelle. Nukkumiseen se on liian kova ja istumiseen...sopiva. Mutta kunnolliseen sohvalla rötköttämiseen se ei sovellu ollenkaan. Ja se rötköttäminen on nimenomaan se mun juttu.

Tosiasiassa siellä mökillä ei yksinkertaisesti ole mitään muuta tekemistä kuin olla. Kotona odottaa sata tekemätöntä hommaa, mökillä nolla! Tietenkin päivää rytmittää ruuanlaitot ja tiskaukset, mutta sen lisäksi ei mitään. Kotona rötkötän sohvalla vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä ja mökillä kun voisin vaan olla, etsin tekemistä. Toimisiko se myös toisinpäin? Eli jos kotona tehtävälista olisi tehty/tyhjä, sitä ei osaisi olla paikallaan?


Ja jäi taas se hiusharja kotiin...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

I love lilies

Pikavisiitti koko perheen voimin Ikeaan ja tätä ei voinut jättää sinne!



Hintalapussa oli 2,95 ja liljat on minusta ihania!


Tokihan tähänkin tarinaan liittyy yksi mutta... Minähän en sitä voinut tietää, että tämä kaunis lilja tipauttelee siitepölynsä mihin sattuu ja sen poistaminen on todella vaikeaa. Minä hankasin ruukkua, tasoa, seinää ja lattiaa, mies googletti asian ja niin se vaan on, että kyse ei ole vain tämän halpisliljan toiminnasta vaan ihan yleinen totuus. Tähän ikään piti ehtiä, että sekin selvisi. Te jotka sen jo tiesitte, saatte nyt nauraa.

Lilja siis muutti ulos, voin ihailla sitä nyt ikkunasta. Lähelle en mene, paitsi suojavarusteissa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Muistisääntö


Jos äiti tai anoppi haluaa lähteä perheen kanssa leikkipuistoon (tai oikeastaan ihan mihin vaan) niin ei lähdetä Karjala-lippiksessä. Eihän?

Jotenkin oli kornin näköistä kun puistossa hääri mummeli lastenlastensa kimpussa ja lasten äiti ujona seuraili vieressä. Mummolla oli päässä Karjala-lippis, väärinpäin tietty. Eihän lippiksessä mitään vikaa ole, mutta jotenkin se ei sopinut tilanteeseen. Tai mummoon. Kauneus on katsojan silmässä, niinhän sitä sanotaan.

Äidille tietty kehtaa sanoa, mutta anopille ehkä ei...

Teki niin mieli ottaa kuva, mutten kehdannut.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kuumat aallot

Kärsin jo toista iltaa keski-iästä.

Kuumat aallot iskee päälle eikä auta kylmät eikä kuumat suihkut. Oletettavasti vaihdevuodet ei nyt ihan vielä iske eli ehkä on syyttäminen lämpömittarin lukemia. Mutta mikä ihme on, että päivällä hikoilen normaalisti ja illalla kuin pieni sika. Illalla se lämpömittarikin kuitenkin näyttää pari astetta vähemmän.

Nyt pitää mennä terassille hikoilemaan ja juomaan Spitzeriä, eihän tästä muuten toivu.

Nauttikaa te, jotka tämän lämmön tilasitte. Minä juon Spitzeriä!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Handmade by me

Kaikki lähti siitä kun miehen farkkujen taskuun tuli reikä (about puoli vuotta sitten) ja se piti korjata. Kun se ompelukone kerran oli otettu esiin naftaliinista, niin ajattelin tehdä Prinsessan verhot valmiiksi (ne on aloitettu noin vuosi sitten).

Kun Prinsessan verhot tuli valmiiksi, ajattelin vielä loppukankaasta ommella kivoja viirejä. Ja kun kangasta jäi vieläkin, niin ompelin niitä vähän lisää. Ja kun sitä kangasta jäi vieläkin, niin ompelin lisää viirejä.

Ja kun kangasta oli vieläkin, niin ompelin Prinsessalle kesähatun. Minimies sitä kesähattua oli vailla, mutta en tohtinut vaaleanpunaisesta sitä hänelle tehdä. Hatusta tuli mielestäni oikein kiva ja kaavakin on omasta päästä ja vähän vanhasta hatusta kopioitu.

Sitä kangasta on vieläkin (Ikean halpaa pellavakangasta), joten päässä raksuttaa... Siitä saisi ainakin vielä Prinsessalle kesämekon ja ehkä kummitytöllekin pitää tehdä se hattu. Kummityttöjä on muuten kaksi...

Ja Ikeassa on edelleenkin halpaa pellavakangasta, jota pitää käydä ostamassa sitä Minimiehen kesähattua varten. Tällä kertaa ei vaaleanpunaista. Siitä samasta sais kivan verhon yläkerran aulaan ja itsellekin voisi tehdä jonkun kesähatun. Kai sitä kesän voi viettää Singerin polkimillakin?


Tästä se ajatus sitte lähti... Tätä hattua olis kyllä tarkotus tuunata ehkä palalla pitsiä tai helmiä tms. Ehkä.

Jos ei siis innostus lopahda ennen sitä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Tatuointien esiinmarssi

Veikkaisin, että löytyy ihmisiä jotka tykkää helteistä vielä vähemmän kuin minä. Ne tyypit on niitä, kenen käsivarteen on tatuoitu maailman rumin tatuointi. Lämpöaallon koittaessa on uhmattava joko läkähtymiskuolemaa tai spagettiolkaintoppia.

Nämä syksyä odottavat tyypit tunnistaa tietenkin niistä rumista tatuoinneista, mutta myös katseesta joka kertoo, että hävettää. Jos nyt vahingossa tuli ikuistettua Chicken Kung-Po kiinaksi käsivarteen, niin se pitää kantaa ylpeydellä. Siltikin.

Eikä sovi käsittää väärin, ei kaikki tatuoinnit ole rumia. Mutta vaikea se on 15-vuotiaana valita sellaista tatuointia, josta nelikymppisenäkin vielä tykkää.

Itselleni en aio ottaa tatuointia. Varaan kuitenkin sen mahdollisuuden, että muutan vielä mieltäni. Sisareni otti tatuoinnin täyttäessään 30-vuotta ja kielsi minua kertomasta äidille. Jotenkin se huvittaa vaan vieläkin... No, on se äiti sen jo nähnyt, onhan siitä jo lähemmäs kymmenen vuotta aikaa. Mutta eipä se olisi oma äiti kenelle rientäisin siitä omastakaan tatuoinnista kertomaan. =)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ilmainen ilo

Joku on jättänyt täysin huomiotta, että tässä maassa saa jotain ilmaiseksi. Ja ennenkuin joku toteaa, ettei tämäkään ole ilmaista, niin tiedän, verorahoistahan tämäkin menee.

Mutta siis leikkipuistot. Ainakin täällä Naantalissa on leikkipuistot hyvässä kunnossa ja niitä on aika paljon. Eikä kukaan ole portilla rahaa kinumassa ja kaikkiin laitteisiin pääsee ilman rannekkeita.



 


Rahat säästyy jätskikiskalle... NAM!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kotihousut

Olen kotihousujen vannoutunut kannattaja. Ai mitkä kotihousut? No mitkä tahansa housut, jotka ei kiristä, purista eikä paina mistään vaikka tekisi mitä.

Omat suosikkini on tällä hetkellä vanhat H&M housut, joissa oli jo ostaessa reikä perseen päällä (!) ja kovassa käytössä on tullut pari reikää lisää. Näissä housuissa (NE on päällä, tietenkin) ei välttämättä uskalla avata ovea ovikellon soidessa, mutta postilaatikolla kehtaa käydä jos varmistaa, ettei naapureita näy kovin lähellä. Mies on uhannut polttaa nämä housut ja  minä olen uhannut häntä väkivallalla, jos hän sen menisi tekemään.

Kotihousujen käyttöiän ennätyksen lisäksi teen ennätyksiä myös siitä, että kuinka nopeasti saan kotihousut jalkaan kotiin tullessani. Joskus voi olla vielä takki päällä, mutta housut on vaihtuneet. Tai jos tullaan koko perhe kotiin eikä kaikki ole vielä edes sisällä, niin minä olen sentään jo vaihtanut housut kotoisempiin.

Surukseni ymmärrän, että nämä housut alkavat olla tiensä päässä. Tästä kertoo jo sekin, että reikiä on tullut pari lisää ja housut alkaa jo hävettämään esim. lasten kavereiden läsnäollessa. Joku lapsen kaveri on joskus todennut mulle, että sulla on housuissa reikä... Silloin pitää näytellä yllättynyttä ja pohtia ääneen, että mistäköhän se on siihen tullut.

Ymmärrätte varmasti, miksi tässä postauksessa ei ole valokuvaa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Turistina kotona


Kotikaupunkimme on suuresti turistien suosiossa näin kesäisin ja me sulauduimme joukkoon. Kamera keikkui kaulalla ja tallusteltiin pikkuhiljaa sinne minne mieli teki.








Muistutus kotikaupungin kauneudesta tuli edellä kulkevalta turistipariskunnalta, jotka käsi kädessä ihailivat näkemäänsä ja mies sanoi hartaasti vaimolleen: " Oi, katso kuinka kaunista täällä on!". Kaunista totisesti on, kunhan muistaa katsoa ja ihailla. Miten joistakin asioista tulee itsestäänselvyyksiä?

Taidetaan käydä uudelleen leikkimässä turistia, on aika erilaista katsella tuttuja maisemia etsimen läpi.  Lapsistakin oli kivaa, vaikka välillä ihmettelivät, että miksi sä nyt tota kuvaat. Sehän on ollut siinä aina... Niinpä!

ps. Eikö ole aika hienot maisemat leikkipuistosta? Vastarannalla on Saulin 'kesämökin' puutarha.