Raksakuume

Keväällä yleensä iskee autokuume ja venekuume. Mies on tänä keväänä huolehtinut näistä kahdesta, kun itsellä on iskenyt raksakuume. 

Viikonloppuna, viekkaudelle ja vääryydellä, lenkitin miestä juuri sinne, mistä tulee tontteja myyntiin. Aloitin keskustelun siitä, millainen talo minnekin sopisi ja mitä vaatimuksia uudelle talolle asettaisin. Mieskin osallistui ja alkoi pohtimaan lämmitysmuotoja ja varastotilojen tehokkuutta. Mielessäni jo hykertelin, että voi kun tämä on helppoa. Koko kotiinpäin tallustelun ajan mies oli hommassa ihan yhtä mukana kuin minäkin. Suunniteltiin vielä, että mitä osataan nyt toisella kerralla vaatia ja mistä asioista ei ainakaan luovuta.

Meidän talo on suunniteltu kahdelle lapselle, suunnitteluvaiheessa oli vain yksi lapsi, toisesta ei vielä aavistustakaan. En haluaisi luopua telkkarihuoneestamme ja tehdä siitä aikuisten makuuhuonetta. En halua telkkaria olohuoneeseen, koska silloin sitä katsotaan ihan liikaa. Parempia ratkaisuja ja tilaa sinne missä sitä eniten kaivataan. Niin ja se yksi makuuhuone enemmän, ainakin yksi makuuhuone. Jos niitä tehdään enemmän, mä luultavasti haluaisin täyttää sen lapsella. Eli yksi makuuhuone riittänee. 

Innostukseni lopahti siinä oman kodin postilaatikon kohdilla. Mies totesi, että heti voidaan alkaa rakentamaan kun minä hoidan sille rahoituksen ja tekijät.

Onneksi aina voi haaveilla lottovoitosta. Ja siitä uudesta talosta. Onneksi tässä on aikaa miettiä sitä parasta pohjaratkaisua.

Kaaos

Meillä kotona on täysi kaaos.

Ruokailutilan maalaus päätettiin alkaa ex-tempore -meiningillä lauantaina. Varttia ennen rautakaupan sulkeutumisaikaa soitin sinne puhelun, että pistäkääs maalit sekoitukseen, tullaan kohta hakemaan. Varsinaiseen maalaukseen pääsin käsiksi vasta sunnuntaina. Heitin perheen pihalle ja maalasin. Toinen kerros sitten kun nukkumatti oli korjannut satoaan. Aamulla olikin taas mielenkiintoista nähdä, mitä sitä on tullut tehdyksi.

Mutta se kaaos. Ruokapöytä on keskellä olohuonetta, tuoleja siellä täällä. Keskellä keittiötä on ruokahuoneen senkki. Kun sitten vielä äiti on rönttövaatteissaan maalipurkkien äärellä, kukaan ei täytä ja tyhjennä astianpesukonetta saati pese pyykkiä. Ilomielin tosin tänään suljin aamulla oven takanani. Tosin se kotiinpaluu ei tule olemaan yhtä iloinen.

Lisäbonuksena kaaokseen on tietenkin se päiväkotiuransa aloittanut pieni mies, joka huutaa ja takertuu äitiin. Lauantaina elettiin pieni hetki, kun hän ehkä jo kuvitteli sen päiväkodin olleen vain pahaa unta, ja minulla oli se iloinen ja nauravainen pieni poika.

PS.
Kävihän se siinä maalaillessa mielessä, että onhan mulla se mieskin. Hän kun ei jaksa hakea maalausvaatteitaan varastosta yhden huoneen maalausta varten. Ihan muutama ärräpää lensi sinne suuntaan, mutta tulipa tehokkaasti maalatuksi. Ja vähänpä hän tietää. Tänään kun sinne seiniin aletaan kiinnittämään taulua ja hyllyjä, joko miehen kanssa tai ilman. Se mies kun suorastaan vihaa rei'itettyjä seiniä...

PS.II
Kiitokset kummitädille 'maalausavusta', todella hyvin teipattu!

PS.III
Tämä on kirjoitettu ruokatunnilla.

Askartelunurkka

Kerroinkin aikaisemmin, kuinka raivasin itselleni askartelunurkan kodinhoitohuoneen tasolle. Otin kuvan, ennenkuin täytän sen sinne kuulumattomilla tavaroilla.

 Itseasennettu tanko ja valo vielä paikallaan. 

 Säilytystilaa pikkutavaroille.

 Nämä hienot peltilaatikot bongasin taannoin ostosretkeltäni ja ne oli pakko kotiuttaa. Mulla alkaa olla näitä peltilaatikoita enemmän kuin niille oikeasti on tarvetta. 

Mutta kun ne on NIIN hienoja! Voitte kutsua minua myös nimellä Hullu Peltilaatikkonainen.

Ne on kyllä turhan herttaisia meille, mutta sopivat hyvin tarkoitukseensa. 

Eikä tämä askartelunurkka ole enää siisti. Kuvan ottamisen jälkeen innostuin taas pitkästä aikaa korutehtailusta. Nyt sitten hiotaan ja viilataan oikein urakalla. Ihanaa on se, ettei tarvi välillä siirtää työkaluja syrjään ja voi sitten jatkaa heti töitä kun aikaa löytyy edes se pieni hetki. 

Should have...

Meillä miehen kanssa keskustelut on viime aikoina yhä useammin ja useammin kääntynyt talon rakentamiseen tai talokauppoihin. Eilen taas asiasta puhuttiin ja oli pakko oikein tarkistaa, että ollaanko me ihan tosissaan tämän asian kanssa.

Lopputulos oli, että pitäisi vanhasta ensin päästä eroon.

Tässä talossa on kohta asuttu viisi vuotta. Taloon muutettiin yhden lapsen kanssa, toinen oli tulossa. Taloa suunniteltaessa ei ollut toisesta lapsesta tietoakaan. Saati kolmannesta. Joitakin asioita sitä tähänkin taloon olisi tehnyt toisin, jos olisi tiennyt. Tai ensikertalaisena edes ajatella asioita sen pidemmälle.

Naapurustossa on yksi talo, joka on suunniteltu huonekalujen perusteella. Muistan nauraneeni kun kuulin asiasta. Kun me aloitimme raksaprojektin, mies sanoi, että kattellaan sitä Avotakkaa sitten myöhemmin. Ihan oikeasti olisi pitänyt ensin katsella sitä Avotakkaa ja huonekaluja. Meidän Ikea-kodin huonekalujen perusteella ei ihan koko kotia varmaan suunniteltaisi, mutta edes vähän tarkemmin sohvan ja pöydän paikkaa. 

Ja meillä on auttamattomasti yksi makuuhuone liian vähän. Tai oikeastaan kaksi. Vieraitakin kun meillä käy aika usein, niin olisi kiva olla vierashuone. Olohuonekin saisi olla vähän isompi...

Kun tätä taloa suunniteltiin, se sentään oli ajatuksena, että keittiö voisi olla vähän isompi.  Että sitten mahtuu useampi kokki keittiöön. Lähinnä siis oma perhe. No, voin kertoa, että tunkua kokinhommiin ei ole ollut, joten se keittiökin voisi olla hieman pienempi.

Pihakin voisi olla pienempi. Säilytystilaa enemmän. 

Aika jännä juttu, tästä tekstistä voisi vaikka ajatella, etten tykkää meidän kodista...

Muistilappuprojekti

Ostin pinon kirkkaita Post-It lappuja. 

Muistilappuprojekti etenee näin:

1. Mahdollisimman iso ja räikeä Post-It lappu liimataan jokaiseen keittiön kaappiin ja laatikkoon.
2. Lapun saa poistaa vasta kun kaappi tai laatikko on järjestetty, siivottu ja pesty.
3. Sitten odotellaan, että ne isot ja räikeät Post-Itit alkaa nyppimään niin paljon, että ne kaapit on ihan pakko siivota.
4. Jokaisesta perusteettomasta Post-It lapun poistamisesta lähtee yksi äidin karkkipäivä. Eli niitä ei voi poistaa vaan siksi, että se lappu ärsyttää.

Simppeliä, toimivuudesta en ihan oikeesti tiedä. Siitä olen varma, että ne laput alkaa mua nyppimään. Nythän siis vikana on se, että jos siivoan yhden kaapin nyt ja toisen parin kuukauden päästä, niin se ensimmäinenkin on jo ehtinyt sotkuksi asti. Olisi kiva, jos joskus kävisi sellainen vahinko, että koko talo olisi samaanaikaan siisti ja järjestyksessä. Mutta aloitan kuitenkin keittiön kaapeista. 

Jos meillä on vielä juhannuksenakin ne Post-Itit paikallaan, niin saa huomauttaa.

Mies oli aivan innoissaan tästä projektista. Ensin hän luuli, että jokaiseen muistilappuun merkitään mitä missäkin säilytetään. As if. Näin siis hänelläkin olisi toiveita löytää sieltä jotakin. Nyt hän sitten lupasi liimata vaatehuoneen oven täyteen niitä lappuja, jos se jotenkin vaikuttaisi sen siisteyteen...

Vaatehuoneen kummitus

Olemme varmasti maailman ainoa aviopari joka saa riidan aikaiseksi vaatehuoneen sisustamisesta. Meiltä löytyy vaatehuoneita kaksin kappalein. Kohta ollaan asuttu tätä taloa viisi vuotta ja jokaisena vuonna ainakin kahdesti on vaatehuoneet kirjaimellisesti räjäytetty auki ja mietitty miten sen saisi toimivaksi. Näin tehtiin taas.

Alakerran vaatehuone sijaitsee sisääntulon välittömässä läheisyydessä, eli siellä säilötään kaikki ulkovaatteet ja kengät, kausista välittämättä.

Ensin kävimme vuoronperään vaatehuoneen ovella pohtimassa tilannetta. Joo, jotain pitäis tehdä. Ehdotuksista suurin osa on käytetty jo aikaisemmilla räjäytyskerroilla. Ideat on vähissä. Jos sitten hieman kovaäänisemmin keskustellaan, niin eiköhän se paras vaihtoehto sieltä vielä löydy. Miksi sinun ehdotuksesi on muka parempi kuin minun? Aina tehdään just niinkuin sinä haluat!

No nyt se on raivattu, hieman vielä vaatii säätöä ja lisähankintoja.

Tuskin maltan odottaa, että jompikumpi aloittaa saman keskustelun yläkerran vaatehuoneesta. Mutta tavallaan se pitää kivasti ajatukset poissa siitä kesän kestosuosikkiaiheesta, eli pation rakentamisesta.

PS.
Näitä kahta vaatehuonetta ei voi ihan lähiaikoina räjäyttää auki, ettei tuolle toiselle puoliskolle selviä se, että molemmissa säilötään mun käsilaukkujani. Joo, niitä on liikaa, niinkuin tavaraa yleensäkin.

I love lilies

Pikavisiitti koko perheen voimin Ikeaan ja tätä ei voinut jättää sinne!

Hintalapussa oli 2,95 ja liljat on minusta ihania!

Tokihan tähänkin tarinaan liittyy yksi mutta... Minähän en sitä voinut tietää, että tämä kaunis lilja tipauttelee siitepölynsä mihin sattuu ja sen poistaminen on todella vaikeaa. Minä hankasin ruukkua, tasoa, seinää ja lattiaa, mies googletti asian ja niin se vaan on, että kyse ei ole vain tämän halpisliljan toiminnasta vaan ihan yleinen totuus. Tähän ikään piti ehtiä, että sekin selvisi. Te jotka sen jo tiesitte, saatte nyt nauraa.

Lilja siis muutti ulos, voin ihailla sitä nyt ikkunasta. Lähelle en mene, paitsi suojavarusteissa.

Kotihousut

Olen kotihousujen vannoutunut kannattaja. Ai mitkä kotihousut? No mitkä tahansa housut, jotka ei kiristä, purista eikä paina mistään vaikka tekisi mitä.

Omat suosikkini on tällä hetkellä vanhat H&M housut, joissa oli jo ostaessa reikä perseen päällä (!) ja kovassa käytössä on tullut pari reikää lisää. Näissä housuissa (NE on päällä, tietenkin) ei välttämättä uskalla avata ovea ovikellon soidessa, mutta postilaatikolla kehtaa käydä jos varmistaa, ettei naapureita näy kovin lähellä. Mies on uhannut polttaa nämä housut ja  minä olen uhannut häntä väkivallalla, jos hän sen menisi tekemään.

Kotihousujen käyttöiän ennätyksen lisäksi teen ennätyksiä myös siitä, että kuinka nopeasti saan kotihousut jalkaan kotiin tullessani. Joskus voi olla vielä takki päällä, mutta housut on vaihtuneet. Tai jos tullaan koko perhe kotiin eikä kaikki ole vielä edes sisällä, niin minä olen sentään jo vaihtanut housut kotoisempiin.

Surukseni ymmärrän, että nämä housut alkavat olla tiensä päässä. Tästä kertoo jo sekin, että reikiä on tullut pari lisää ja housut alkaa jo hävettämään esim. lasten kavereiden läsnäollessa. Joku lapsen kaveri on joskus todennut mulle, että sulla on housuissa reikä... Silloin pitää näytellä yllättynyttä ja pohtia ääneen, että mistäköhän se on siihen tullut.

Ymmärrätte varmasti, miksi tässä postauksessa ei ole valokuvaa.

Perfect Home

Eilen piti olla siivouspäivä, mutta jotenkin kaikessa tohinassa aika loppui kuitenkin kesken. Tänään siis uusi yritys. Joskus vielä olisi kiva jos joka kaappi olisi järjestyksessä, ikkunat puhtaina, tavarat paikallaan ja koti puhdas ja siisti. Siis samanaikaisesti nämä kaikki. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki laatikot ja kaapit olisi järjestyksessä on ikkunat pesun tarpeessa, tai jotain muuta. Aina siis jotain muuta ja aikaa on liian vähän. Mission Impossible.

Tästä saa ehkä kuvan, että olen siivousfriikki. Sitä en nimittäin ole. Haluaisin kovasti, että olisi aina siistiä ja puhdasta, mutta laiska luonteeni vetää ennemmin sohvannurkkaan kuin imurin varteen. Ja touhukkaat lapseni taas huolehtivat siitä, että tavaraa on joka paikassa, eikä ainakaan siellä missä niiden kuuluisi olla. Meidän prinsessa onkin ratkaissut tilanteen siten, että kun hänen oma huoneensa on tarpeeksi sotkuinen (mitä se siis yleensä on) hän siirtyy aulaan leikkeineen ja siten myös siis aula on täynnä tavaraa. Ja siis sitä tavaraa on, paljon. Aivan liikaa. Hamsteriluonteeni takia harvoin luovun mistään, jos niitä joskus vaikka tarvitaan... No mahdetaanko tarvita. Tunnen vieläkin ylpeyttä itsestäni kun jokin aika sitten annoin sisarelleni keittiönkaapin perältä kasan sinisiä viinilaseja ja jälkiruokakulhoja. Näistäkin olin ajatellut, että niitä varmaan vielä tarvitaan, mutta nyt niitä tosiaan tarvitaan sisareni uudella kesämökillä. Ja kaapissa on nyt hieman enemmän tilaa ja kerrankin olen osannut luopua jostain.

Sisustuslehtiä katsellessa tulee miettineeksi, että missäköhän tämän perheen kaikki turhakkeet ja tavarat on. Oletettavasti joka perheellä niitä siis on. Että onkohan kuvausten ajaksi tavarat sullottu kaappeihin vai pihaan oikein vuokrattu kontti sitä varten? Kuvissa kun esitellään rouvan antiikkista perintökaappia, niin sisälle ei saa kurkata sillä sinne on jemmattu kaikki romut pois kuvausten tieltä ja siis 'räjähdysherkkä'. Tahdon ainakin uskoa näin. Meillä jemmataan tavarat yläkerran vaatehuoneeseen ja lukitaan ovi tarpeen mukaan. =) Ei suinkaan mitään kuvauksia varten, vaan esimerkiksi synttärijuhlien ajaksi. Että sellainen Perfect Home on meillä.¨Mikä on sinun jemmasi?

Nyt ei auta kuin tarttua moppiin. Se on hieno fiilis kun on siistiä, siis edes sen hetken...