Kuukauden kertaus

Tästä tulikin odottamattoman pitkä ja ennaltasuunnittelematon blogitauko.

Saako valittaa kiirettä? No okei, se on jo niin nähty. Mutta tässä niitä mukamas syitä, miksen ole ehtinyt tekemään yhtään mitään.

1. Ensinnäkin se henkilökohtainen iso juttu. Valokuvanäyttely. Se avautui syyskuun loppupuolella ja on esillä loppuvuoden. Joskus keväällä taisin sanoa, että kaikki jotka omistavat kameran voi pitää valokuvanäyttelyn ja nyt se sitten on omalta osaltani totta. Tokihan meidän koko valokuvausryhmä on saanut kuvansa näytille, omia kuvia on esillä viisi. Ei niitä mielestäni parhaita otoksia, mutta näillä mennään. Tämä aiheutti paniikkia, jännitystä ja kihelmöintiä. Once in a lifetime -juttu. Ei välttämättä tämä näyttely, vaan se, että se on se ensimmäinen näyttely.

2. Harrastusrumba. Meillä (=lue lapset) harrastavat tällä kaudella jääkiekkoa, partiota, ringetteä ja joukkuevoimistelua. Illat on täynnä, vaikka mies on ilmeisesti koulunsa jo käynyt ja on siis iltaisin osana tätä rumbaa. Esikoisen into sekä jääkiekkoon että partioon on huimaa. Prinsessan into ringetteen on vähän niin ja näin. Tänään se on maailman paras harrastus, mutta huomenna tekisi mieli lopettaa koko homma. Joukkuevoimistelu taas on joka päivä huippujuttu. Ota näistä sitten selvää. Oma harrastus, valokuvaus, on taas ohjelmistossa. Vaikkakin missaan tunteja kohtalaisen reippaasti muiden kiireiden takia.

3. Työ. Vaatimukset, odotukset ja työpäivän tunnit ei täysin kohtaa. Ja terveisiä Tanskasta, missä tätä nyt kirjoitan. Työreissulla, kaukana murusista ja pyykinpesukoneesta. Eikä ole huono omatunto, vaikka matkasuunnitelmani oli sen verran joustava, että tänään on mittariin kertynyt 20 000 askelta, melkein kaikki turistina olemisesta.

4. Aikataulutettu vapaa-aika. Syksy on ollut myös muuten kuin harrastusten ja lasten harrastusten myötä vahvasti aikataulutettu. Ihan aikuistenkin menoja on mahtunut mukaan, eikä vielä loppua näy.

5. Läksyt. Esikoinen, neljäsluokkalainen ja Prinsessa, ekaluokkalainen. Meillä edelleen käydään joka ilta läpi läksyt ja neljäsluokkalaisen kanssa niihin saa jo tovin kulumaankin. Harjoitellaan ruotsin ja englannin sanoja, opetellaan niityn kasveja ja kertolaskuja allekkain. Prinsessa tosin tekee läksynsä (yleensä vielä oikein) eikä anna koulunkäynnin häiritä hauskanpitoa. Toisin kuin isoveljensä, joka itkee epäpuhtaasti soivaa nokkahuiluläksyä.

Eiköhän siinä ollut jo tarpeeksi.

PS.
Eipä ole kotona pahemmin tullut katsottua televisiota, osittain ettei ole ehtinyt, mutta myös siksi ettei sieltä oikein mitään katsottavaa tule. Näyttää olevan sama ongelma tanskalaisessa telkkarissa...