maanantai 8. syyskuuta 2014

Viikonlopun jäljiltä




Vietin ystävän kanssa syksyistä viikonloppua mökkimaisemissa:



Lopputuloksena vaaka näytti tänään maanantaina +2,5 kg (perjantaista)
ja kaulassa on fritsun näköinen nirhama (enkä muista/tiedä mistä se on tullut).

Tästä onkin hyvä lähteä uuteen viikkoon.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Aina valmiina

Esikoinen aloitti partion. Hieman ehkä yllytettynä, mutta nyt jo innokkaana. Kesällä hän innostui purjehtimisesta oikein tosissaan eli purjehduksemme hän vietti käsi kiinni ruorissa ja nenä kiinni merikartassa. Meripartiossahan oppisi niitä tarpeellisia taitoja ja tietoja tähän hommaan. 

Partioon ilmoittauduttiin tilassa, joka oli täynnä pelikonsoleita ja muita huippujuttuja. Eli mitä siellä partiossa oikein tehdään? Ekaan kokoontumiseen sai ottaa mukaan puukon. Siis ihan mahtavaa!

Hain sitten pojan ja myöskin sinne ylipuhutun kaverinsa partiotapaamisesta eilen. Näiden kahden keskusteluista selvisi, että partiossa paistetaan makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla. Ja kaikilla on oma puukko. Sunnuntaisin pappi uhraa alttarilla karitsoja jumalille. 

WHAT?

Ensimmäinen purjehdus olisi nyt jo ensi viikonloppuna, eikä ensikertalaiset pääse mukaan. Tähänkö se into nyt jo lopahti?


torstai 4. syyskuuta 2014

Hääpäivä vol.8


Pari edellistä hääpäivää on käsitelty täällä (klik): Hääpäivä nro 6 ja Hääpäivä nro 7.

Meillä siis oli kahdeksas hääpäivä tiistaina. Muistin toki, naamakirja ja oma äiti muistuttivat asiasta. Naamakirja kai muistutti miestäkin asiasta. 

Aamulla käytiin keskustelua minun vaatevalinnastani:
Minä: "Voinko mä nyt pistää tän päälle, vaikka mun maha on tällänen?"
Mies: "No sille mahalle me ei nyt tässä just voida mitään, mutta ei toi nyt ihan paha ole"

Illalla: 
Mies: "En mä sitten hakenut sulle kukkia, kun piti esikoinen hakea lätkätreeneistä, mutta jos sitten ensi vuonna."

Myöhemmin illalla: 
Hääräilin keittiössä ja sain mojovan läimäyksen takapuolelle. 
Mies: "Tää oli nyt sellanen hääpäivän yllätys."

Jotenkin tuntuu siltä, että menee vuosivuodelta romanttisemmaksi tämä meidän juhliminen.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kotikaupunkia kuvin



Tässä kotikaupunkini ilman turisteja.

Syksyssäkin on siis puolensa. 

Niinkuin kynttilät ja pimenevät illat. 
Kirpeät aamut ja ihana arki. 
Vapaat parkkipaikat ja jonottomat ravintolat.