keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pyykki- ja pakkauspäivä

Palattiin kotiin Tampereen reissulta. Pari kertaa pulautin itseäni Näsijärvessä ja lapset tekivät saman tempun monta kertaa useammin. Ja ilokseni kuopus ei enää pelkää vettä, ei siis edes suihkua! Muuten vettä kohtaan saisi olla jonkinlaista kunnioitusta, mutta suihku ilman huutoa on jotain ennenkuulumatonta.

 Tampere on kyllä kiva kaupunki, jotenkin siellä on niin paljon kaikkea. Enemmän kuin Turussa. Vai oliko se vaan näin turistin näkökulmasta. Mies on asunut Tampereella jonkin aikaa ja käytiinkin katsomassa hänen vanhoja maisemiaan. Itse voisin jonnekin kivaan Pyynikin puutaloon muuttaa, noin esimerkkinä...

Kotona on pikainen pyykki- ja pakkauspäivä. Kunhan vaan ei sataisi, niin ei tarvitsisi kuivausrumpua pistää päälle. Kotona jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, mutta eiköhän tästä päivästä selvitä ilman isompia kauppareissuja. Tosin kauppareissulle pitää lähteä, mutta ostokset pitää miettiä niin, että mahtuvat veneen pieneen jääkaappiin. Huomenna siis lähdemme vihdoinkin purjehtimaan.

Sama juttu kaiken muunkin tavaran kanssa, vain tarpeellinen otetaan mukaan. Mutta säähän pitää varautua. Eli lopulta meillä on taas aivan liikaa tavaraa mukana. Mutta jos kylmä tai sade yllättää, niin ei haittaa ollenkaan vaikka mukaan olisi pakattu ne villasukatkin.

Tuleekohan vielä aika, että perheenjäseneni oppisi pakkaamaan omat tavaransa?

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Puuro

Uskomatonta kyllä, viisivuotias on Prinsessa pitää edelleen puurosta.  Niin pitää itseasiassa isoveljensäkin, mutta tässä Prinsessan tapauksessa on enemmän kuin hämmentävää.

Prinsessa kun ei ole koskaan ollut mikään ruuan ystävä. Jopa tissimaitoa nauttiessaan tuntui, ettei se edes ime vaan kunhan esittää syövänsä. Annokset on edelleen superpieniä eikä niitäkään jaksaisi syödä kokonaan. Ikinä ei ole nälkä ja syömisestä usein kinastellaankin (mutkunmulleioonälkä!).

Vaikka jokin aika sitten kovaäänisesti hän ilmoittikin kaupan kassajonossa, että PUURO ON PASKAA, niin siitä huolimatta sitä hän toivoo usein aamu- ja iltapalaksi. Jostain syystä isän tekemä puuro on hänestä parempaa. Parempaa siitä huolimatta, että se puuro saattaa olla ihan samaa pikapuuroa annospussista mistä äitikin sitä silloin tällöin keittelee.

Viimeksi tarjoutuessani tekemään hänelle puuroa, sain vastaukseksi: "Sori äiti. Sä oot kyllä parempi ihminen, mutta kyllä iskä tekee parempaa puuroa."

No, mä tyydyn tähän osaani parempana ihmisenä kuin puuronkeittäjänä.

PS.
Söisi se lintunen myös hernekeittoa tai makaronilaatikkoa, mielellään vuoropäivinä. Kaikki muut on YÖK!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Lätäkkön rannalta



Terveisiä täältä Näsijärven rannalta. Ihana, aurinkoinen viikonloppu takana. Alkuviikko vielä viihdytään täällä, toivottavasti säät hellii meitä. Kyllä nämä järvimaisematkin (lätäköt) näyttää upeilta näin merenrannalta tulleelle.

Heitin pitkään ja hyvin kasvatetun talviturkkini tuonne Näsijärven vesiin. Vesi oli 24 asteista ja silti tuntui niin kylmältä. Lapset haukkuivat pelkuriksi laiturinnokasta, kun liottelin varpaitani ja vahvistin päätöstä mielessäni siitä, että vesi on liian kylmää uitavaksi. Pakko sinne oli sitten mennä. Tänään uin oikein pidempäänkin, vaikka vesi olikin VAIN 26 asteista. Kyllä se vauvojen kylpyvesikin on 37-38 asteista. Se ehkä tuntuu jo miellyttävältä myös minusta, vilukissasta. Tuskinpa vaan Näsijärvenkään vesi ihan niin lämpimäksi tulee. 

Myös suihkua pelkäävä kuopus on innostunut uimisesta. Eikä haittaa vaikkei kylpyveden lämpötilaa lähentele tuo järvivesi.




Avain onn...eiku Särkänniemeen!

Varasin perheelle liput Särkänniemeen. Sanoisin, että melkoinen elämys on se, että meidän perheen liput maksoi melkein 140 euroa. Ja tässähän on tietenkin jo laskettu se, että ennakkoonostettuna ne on pari euroa halvempia per lippu. Eikä meidän ipanat edes vielä kaikki saa mitään kalliita, joka laitteeseen pääsyn varmistavia lippuja. 

Ymmärrän toki, että ne rahat on sielläkin tahkottava sesongin aikana.

Mutta se varsinainen juttu tässä kiskonnassa on se, että meillä kaikilla on oltava joku avain. Pelkällä aluelipulla ei esimerkiksi pääse uuteen Koiramäkeen. Eli jos minä olisin ottanut pelkän aluelipun ja muu perhe avaimet (nuorin tietty jonkun miniavaimen), niin muut pääsisi sinne, mutta minä aluelipullani en. Ja faktahan on se, että minä istun kuopuksen kanssa siellä possujunan nurkilla ja muu perhe menee laitteesta laitteeseen. Koiramäki taas on koko perheelle sopivaa tekemistä. Olettaen tietenkin, että koko perheellä on se avain.

Kyllä Linnanmäellä on oikeasti aika kiva juttu se, että ei ole sisäänpääsymaksua ollenkaan. Viime kesänä tuhlasin kyllä vähintään sen pääsylipun verran rahaa siellä muuten ja muu perhe otti sitten sitä hupia koko rahan edestä. 

Sen avaimen on sitten paras olla tosi nätti, jotta voin ihailla sitä siellä possujunajonossa.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Liput taskussa

Nyt ne Köpiksen reissun liput on taskussa, eli nyt todellakin niitä matkavinkkejä otetaan vastaan. 

Tosin mitään aikataulutusta tai edes 'pakko nähdä' -juttuja en tälle reissulle suostu ajattelemaan. Jos jotain jää näkemättä, niin sitten seuraavalla kerralla lisää. 

Nyt vasta kaveri muistutti, että Kööpenhamina on sisustajan taivas. Kiva kuulla, rahanmenoa ei siis voi estää. Onneksi tässä on vielä tovi aikaa säästämiseen!

Kesähaaste

Nollavaimo haastoi minut kesähaasteeseen. Se on hienoa, että kerrankin kysytään MINUN mielipidettäni. Vastaan nyt ihan kaikkiin kysymyksiin, myös Silmäilijän Nollikselle asettamiin kysymyksiin.

1. Mikä on mieluisinta kesäpuuhaa?
Kyllä se on se purjehtiminen. Hyvänä kakkosena tulee rannalla kirmaavien lasten tuijottelu (huom! omien lasten), itsehän en pysty sinne jäätävän kylmään veteen menemään.

2. Mikä tekee kodista kesäkodin?
Meillä ei ole muuta muutosta, kuin että yksi matto on siirtynyt varaston puolelle sillä oletuksella, että se tulee syksyn myötä takaisin. Tietenkin oman osansa kodin kesässä on alati auki oleva terassin ovi, terassin kaiteella kuivuvat pyyheliinat ja uikkarit. Ilta-aurinko, joka tekee terassista kesäolohuoneen.

3. Dekkari vai chiklit?
Onkohan toi jälkimmäinen joku drinkki, jos olisi, niin valitsisin sen. Taidan valita joka tapauksessa, vaikka vain heitän villin arvauksen mitä se tarkoittaa. Liika jännitys vie nimittäin yöunet.

4. Millainen olisi unelmiesi kesäloma?
Riittävän pitkä, opettajan kesäloma olis jo kiva alku.

5. Tämän kesän kohokohta?
On vielä edessäpäin, se on tämä juuri alkava lomapätkä. Odotukset on korkealla, mutta jos se nyt menee reisille, niin valitaan sitten joku muu.

6. Tämän kesän suosikkiasusi?
Olisikohan ainakin kymmenen vuotta vanhat sortsit, jotka mahtui yllättäen päälle. On muuten tosi hyvä, että niitä on hillottu kymmenen vuotta siellä täpötäydessä vaatekaapissa.

7. Missä kesätapahtumissa olet käynyt?
Paikallisessa taiteiden yössä, eli Birgitan yössä. Olin kyllä kotona jo silloin kun kello näytti yötä. Ilmeisesti välttelen ihmismassoja.

8. Oletko kesä- vai talvi-ihminen?
Syksy on enemmän mun juttu. Tokihan kesässä ja talvessakin on omat hyvät puolensa.

9. Yksi asia, joka tekee kesästä kesän?
Ruskettuneet, auringolta tuoksuvat ja likaiset, koko päivän ulkona peuhanneet lapset.

10. Kaunein kesäruno?
Eino Leinon Nocturne. Piste. Armas mieheni tosin on tämän kesän viljellyt 'hyvää kesää, anna pesää' -runoa, mutta se ei ole saavuttanut yhtä suurta suosiota. =)

Ja sitten Nolliksen kysymykset:

Mikä on mieluisin/mieluisimmat kesä....

1. ...ruoka ?
Onko jäätelö ruoka? Lukitsen sen. Mistä tulikin mieleeni, että ihan törkeästi ovat nostaneeet hintoja. Just työkaverin kanssa todettiin, että sen 'iloisen tunnin' aikana saa oluenkin halvemmalla kuin yhden pallon jätskiä. Missä viipyy jäätelökioskin happy hour?

2. ...juoma ?
Spitzerit ja Tinto de Verano on loistavia kesäjuomia, samoin mansikkamargarita ja vesikin kun oikein janottaa... Ei muuten uskoisi tästä, että harkitsen vakavasti absolutismia. Siis näinkin vakavasti.

3. ...biisi ?
Vitsit kun olen huono tässä... Se mikä radiosta sattuu tulemaan. Kuuntelen just niitä muutamaa suosikkiani ympäri vuoden, eikä ole varsinaista kesäbiisiä. Laulan sujuvasti mukana kuitenkin joka biisin kohdalla. Tämä muuten jostain syystä raivostuttaa kanssamatkustajia autossa. Aika outoja ne muut.

4. ...tekeminen ?
Kesällä suosikkitekeminen on...oleminen. Siis sellainen laiskanpuoleinen oleskelu missä sitten olenkin. Kiireetön oleskelu, kuitenkin sillä mahdollisuudella, että jotain hyödyllistäkin voi tehdä jos tahtoo. Aika harvoin sitä tahtoo. Aika harvoin sitä on myös laiskanpuoleista oleskelua ihan lastenvahtimisestakin johtuen.

5. ...paikka ?
Purjevene, koti, mummula/kotikoti ja kai se mökkikin sieltä listalta pitää löytyä. Vaikka en osaa vieläkään mökkeillä. Tietenkin myös riippukeinu tai aurinkotuoli on ihan kivoja. Ja Naantalin ranta, se mitä turistit kutsuvat satamaksi.

6. ...kengät ?
Kiinakaupasta ostetut släpärit. Manner-Espanjassa maksoi yhden euron pari ja Kanarialta ostin toisen erivärisen parin kahdeksalla eurolla. Kyllähän ne rahtikulut mantereelta saarelle tekee sen seitsemän euroa lisää per pari. Kiinasta rahtikulut sisältyy siihen yhteen euroon. Mutta on niin kevyet ja hyvät jalassa, ei hiertymiä tullut ikinä, että jo näiden takia voisi lähteä Espanjaan hakemaan lisää släpäreitä. Olen vakuuttanut itselleni, että ne on täysin bisnesuskottavat ja käytän niitä joskus myös töissä.

7. ...tapahtuma ?
Tähän kesään asti se on ollut Pori Jazzit, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa naismuistiin ne jäi nyt väliin. Muitakaan tapahtumia ei oikein ole enää edes näköpiirissä. Paikalliset Unikeon kestitkin (ne viralliset) taitaa jäädä väliin.

8. ...herkku ?
Eiköhän se jätski ole. Ihan perus mansikka on aina hyvää. Tietty myös Ben&Jerry's -tyyppiset uppoaa minuun. Mutta eihän niitäkään joka päivä pysty syömään. Vai pystyykö?

9. ...väri ? 
Kesäväri... Kyllä mä oon sitten tylsä, mutta samat värit ne taitaa jyllätä mulla ympäri vuoden. Mustaa ehkä vähän himmailen kesällä, mutta noin muuten ne mun perusvärini punainen, valkoinen, vihreä ja musta siis menee. Tänä kesänä sisustusvärinä on harmaansininen, se tosin taisi olla jo viime kesänäkin, ainakin koko talven. Mutta kun tykkään edelleen.

10. Mistä tietää, että Kesä on tullut/alkanut ?
Kun bongaat ekat sandaali+sukat yhdistelmän TIEDÄT, että kesä on täällä.


Mutta tässä omat kysymykseni kesähaasteeseen: 

1. Paras kesämuisto?
2. Kesämuisto, jonka haluaisit unohtaa?
3. Kesässä parasta on...?
4. Kesäkohde, jota suosittelet vaikkapa minulle?
5. Missä vietät mieluiten lomaa ja miten?
6. Maistuvin kesäjuoma?
7. Sadepäivän paras tekeminen?
8. Turhin aleostoksesi?
9. Suosikkijäätelö?
10. Kuinka monta jäätelöä päivässä on liikaa?

Haastaminen onkin se hankalampi juttu, mutta ensiksikin haastan myös Nollavaimon vastaamaan näihin kysymyksiin (piiri pieni pyörii).

Jokainen lukija saa tarttua haasteeseen, mutta ainakin seuraavilta jään odottamaan vastauksia, mikäli sattuvat tämän tästä bongaamaan:

* P
* Rva Kepponen
* Silkkiä Samettia -blogin Petriina
* La Petite Prinsesse

Ja Nollis, sinäkin saat vastata! Kiitokset vielä haasteesta!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ikuinen kakkonen

Sen vaan sanon, että ottaa päähän rankasti. Se, että olen aina kaverille se toinen vaihtoehto. Jos eka ja parempi vaihtoehto ei onnistu, niin sitten soi puhelin.

Sitten kun tämä kiukku on laantunut ja unohtunut, se tekee sen uudelleen. Minä vaan en ota opikseni! **TTU

Onneksi niitä kavereita on muitakin, mutta silti!

PS.
Ukonilmalla näyttäisi kuopuksen eläinpalapeli menevän villiksi. Possu kirkuu ja hevonen hirnuu tuolla jossain ukkosen kanssa kilpaa.

Kiukuttelua ja lahjontaa

Eihän se eilinen ilta mennyt ihan niinkuin olin ajatellut ja lapsellisesti vielä vähän kiukuttelinkin asiasta. No mikäs paha mieli ei lettukasasta kohoa, ajattelin. Ei kohonnut mieliala, kun otti niin paljon päähän, että keksin edes ryhtyä siihen hommaan jo valmiiksi subtrooppisessa keittiössä. Lisäksi yksi taapero oli turhan avulias. 

Todella huonosti nukutut pari-kolme viimeistä yötä tietenkin tuo sen kivan lisän, että ei jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä. Että jos jaksaa komentaa lapset suihkuun, niin ei millään jaksaisi komentaa enää kolmatta tai kymmenettä kertaa. Vastaus kun on kokoajan 'ihan kohta'.

Siirryin siis lahjontalinjalle. Lupasin Prinsessalle, että jos seuraavat kaksi viikkoa meillä ei tule riitaa nukkumaan menosta saati peseytymisestä, niin hän saa yllätyksen. Johan viisivuotias osaa kiristää takaisin: 'Mä en sitten tottele, jos et kerro mikä se yllätys on'. Sain kuitenkin itselleni sen kahden viikon harkinta-ajan, että onko se kiva yllätys suuren suuri halaus vai menetetyn karkkipäivän palautus. 

Tänään perheeni sitten mökkeilee. Siis sen aikaa, että saan pakattua seuraavan reissun kamat kasaan, tulevat yöksi kotiin. Tähän ei käytetty lahjontaa, mutta ehkä se eilinen lapsellinen käyttäytymiseni osoitti miehellekin, että joku meillä on iltavapaan tarpeessa.

PS.
Pahoin pelkään, että jotta pääsisin pakkaamaan reissukamoja joudun purkamaan myös näiden mökkeilijöiden viime viikkoisen kassin. Se on nimittäin viettänyt aikaansa eteisessä heidän kotiinpaluustaan asti. Päätin, että en koske siihen. Muutenkin saan joka reissuun pakata, purkaa, pakata, purkaa, pestä, pakata, purkaa ja pestä. Niin jos tällä kertaa sen olisi nyt itse mökinhaltija purkanut. Tokihan mä kurkkasin sinne, ettei siellä ole mitään akuuttia pesua vaativaa tai märkää joukossa, mutta tein sen huomaamattomasti.

Saari

Tämän päivän Tarina päivässä sana saari, onkin nyt lähempänä kuin uskoisikaan. 

Me lähdemme huomenna Saareen. Ei ihan mihin tahansa saareen vaan Saareen. The Saari on mieheni isovanhempien eläkeparatiisi. Isovanhemmat ovat jo siellä iloisemmassa paikassa, mutta Saari on edelleen kolmen veljeksen omistuksessa. Isovanhemmat on rakennuttaneet saareen talon ja saunamökin ja muuttaneet sitten eläkepäiviään viettämään sinne. Saaressa vallitsee upea rauha vaikka kaupungin syke on järven toisella puolen. Saareen matkatessa vastarannalle näkyy vain venevaja ja hieman saunamökkiä, talolta näkee järvelle, mutta järveltä ei talolle. Myös isovanhemmat tuntuvat olevan läsnä, sillä muutoksia taloon tai saunamökkiin ei pahemmin ole tehty. 

Onhan tässä paratiisisaaressa muutama ongelmakin ja yksi niistä on yhteisomistus. Varsinkin kun veljeksiä ei oikeastaan kiinnosta sopia tulevista remonteista tai käyttövuoroista. Seuraavaa polvea on sitten neljä, nähtäväksi jää kuinka kauan saamme tästä nauttia. Saari on kuitenkin kaikille tärkeä, joten tuskin siitä kukaan haluaa luopua.

Viikonloppuna täältä voi löytyä vaikka kuva tuolta Saaresta.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Väliraportti

No paistaahan se aurinko, mutta meillä ei mökkeillä.

Onko huono äiti ja vaimo, jos on vähän pettynyt ettei omaa aikaa tänään tullutkaan? No sitten mä olen. Ei voi mitään.

On se hyvä, etten ehtinyt kauppaan jätskiostoksille. Olin niin suunnitellut Benistä ja Jerrystä itselleni seuraa illaksi.

Ovela suunnitelma

Tuo auringottomuus pahasti uhkaa mun ovelaa suunnitelmaani. 

Ihan sattumalta keksin eilen ehdottaa miehelle, että lähtisivät taas mökille tänään. Voisin illalla pakkailla valmiiksi meidän viikonloppureissun tavarat ja tulla sitten töiden jälkeen perjantaina suoraan sinne mökille ja lähdetään sieltä sitten lauantaina aamulla liikkeelle.

Eilen jo siivosin kotiakin sillä silmällä, että jos sattuu käymään tuuri ja saan illan omissa oloissani, niin en käytä sitä ainakaan siivoamiseen. Vaan siihen pakkaamiseen, mutta ei siihen nyt koko iltaa saa kulumaan. Kai.

Mutta kun aurinko ei paista, niin tuskin lähtevät mökille.

Onhan tämä nyt ihan kamalaa, että pitää keksiä ovelia suunnitelmia saadakseni omaa aikaa. Mutta kun se arki pamahtaa päälle viimeistään syyskuun alussa, niin tähän on entistä vähemmän mahdollisuuksia. Nyt on siis toimittava.

PAISTA PAISTA PAISTA AURINKO!

CPH

Suunnitellaan tyttöjen reissua Kööpenhaminaan nyt syksyllä. Päivämääräkin on lyöty lukkoon, matkakin on siis jo melkein varattu. 

Vinkkejä otetaan vastaan mitä siellä kannattaa tehdä, nähdä, ostaa ja mitä vielä.



Matkaseurue on se ykkösjuttu, toisena tulee sitten lähtemisen ilo ja vasta kolmannella sijalla on itse kohde. Mä lähden nautiskelemaan ja mikäli ihan oikeasti tunnen ne matkakumppanini niin hyvin kuin luulen, niin samoilla linjoilla mennään. Stressitöntä ja aikatauluttamatonta lomailua ja naurua.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Loma ja lomasää

Olen todella pahoillani niiden puolesta, joiden loma meni tässä kylmemmän kesän eli sen suomalaisen kesän aikana. Silloin alkukesästä lomaillessani säät suosi ja nyt kun seuraava pätkä lomaa taas on nurkan takana, lupaillaan pidempää hellejaksoa. Että sorit vaan, ei mennyt ihan tasan tämä jako.

Mutta tämä lomailuni hyvän sään aikana johtuu juuri siitä, että minulle on ihan sama millainen sää lomani aikana on (no okei, purjehtiessa jos ei ainakaan sataisi).  Näin se loma ei ainakaan sään takia mene pilalle. Aamulla ikkunasta ja mittarista katsoen voi päätellä mitä tehdään ja merellä ehkä tutkitaan myös tuulia. Voi jopa olla, että se huonompikin päivä on mun mielestäni ollut ihan hyvä, siis noin sään puolesta. Kunhan tekeminen on kivaa. Asenne siis ratkaisee. Enkä nyt tarkoita mitään rock-on -asennetta, vaan asennetta!

"I firmly believe that the only disability in life is a bad attitute!" 
Scott Hamilton






Hiljaisten heinäkuun viikkojen ja suljetun työpaikkaruokalan takia käytiin Aurajoen varrella lounaalla työkaverin (mies) kanssa. Siinä kun lähdettiin pois lounaspaikasta, hän totesi, että nyt kuule kun joku päiväkotituttu näkee meidät ja toteaa, että toi on Prinsessan äiti, mutta toi ei ole sen isä (selitys tähän kommenttiin löytyy täältä klik). No me ei ihan niin läheisesti oltu lounaalla, että siitä voisi mitään juoruja kehitellä. Itsekin kyllä olen vastaavissa tapauksissa ensin veikkaillut muun muassa sisaruussuhdetta ja viimeksi epäilin naapureiksi. Tosin naapurit harvemmin koskettelevat toisiaan ihan niin paljon. Tai ei ainakaan tuolla meidän naapurustossa ole ollut tapana. Tietääkseni.

On muuten kiva, että työpaikka on melkein keskustassa. Lyhyen matkan päässä on kaikki herkut, mutta silti ei tarvi murehtia ruuhkista (on niitä kuulemma Turussakin) tai parkkipaikasta. Pitäisi vain useammin poistua talosta lounaalle.

PS.
Mies on viljellyt "yksi mokaa, kaikki kärsii" -kasvatusmetodiaan tässä lomaillessaan lasten kanssa. Eilen Prinsessan voitonriemuinen huuto osoittaa sen, ettei sekään ehkä ole ihan toimiva. "Yksi mokaa, kaikki kärsii! Ja mä mokasin, YES!"

Valtava maailma

Kuopus juoksenteli työpaikkani käytävää edestakaisin. Matka ei ole aikuisen silmään erityisen pitkä, mutta pienillä lyhyillä jaloilla se taatusti oli pitkä.

Kuopus kurottelee lattialta ruokapöydälle, nostaa käden ylös ja tunnustelee mitä sieltä löytyy. Silmät kun ei sinne näe.

Valtava maailma! 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Detroit

Viehtymykseni vanhoihin kivikasoihin on jo tullut selväksi. Uutinen Detroitin kaupungin konkurssista vei minut kuitenkin katsomaan näitä kuvia.


 United Artists Theater
Vanity Ballroom
Michigan Central Station

Lueskelin pitkät historiat tuosta Michigan Central Stationista, jota pidetään Detroitin alamäen monumenttina. Upea rakennus rakennettiin todelliseen tarpeeseen, kuitenkin täydessä käytössään rakennus oli vain vajaan kahden vuosikymmenen ajan. Sitä ei voida purkaa, sillä se on luetteloitu historialliseksi muistomerkiksi. Se voidaan kuitenkin kunnostaa, mutta talolle ei ole keksitty mitään käyttöä eikä rahaa kunnostukseen ole. Jossakin vaiheessa siitä kaavailtiin poliisilaitosta, mutta sijainti sille on huono ja rahat talon kunnostukseen ei löydy valmiiksi köyhän kaupungin rahapussista.

Rautatieasema rakennettiin, jotta autoteollisuudeen boomissa oleva kaupunki sai työntekijöitä, ostajia ja tavaraa. Kuitenkin autojen yleistyttyä ja tieverkoston parannuttua kaikki halusivat kulkea autolla ja näin ollen se, joka rakennettiin autoteollisuuden tarpeeseen tuli autojen yleistymisen myötä tarpeettomaksi.

Ja tuo rautatieasema on vain yksi esimerkki kaupungin entisestä kukoistuksesta. Lisää upeita kuvia kaupungin entisistä upeista rakennuksista löytyy osoitteesta:  http://www.marchandmeffre.com/detroit/index.html
Sieltä myös lainattu nämä kuvat. 

Samoilta sivuilta löytyy myös näiden kuvien takana olevien Yves Marchandin ja Romain Meffren kuvia entisistä teattereista, niiden loisto on nähtävissä, jos tahtoo. Myös kuvat aavesaarelta, Gunkanjimalta, ovat kaikessa vaikuttavuudessaan upeita.

Kuvaajat ovat verranneet mm. näitä Detroitin ränsistyneitä taloja Colosseumiin, pyramideihin tai Akropolis-kukkulan jäänteisiin muistona jälkipolville jostain suuresta. Se 'jotain suurta' on tietenkin osittain amerikkalaista suuruudenhulluutta, mutta myös (ainakin minun) silmiä hivelevää kauneutta. Jos näitä nyt katsotaan historiallisina maamerkkeinä, niin miksi edes pohtia kunnostusta. Eihän kukaan ala Parthenonin temppeliäkään kasaamaan uuteen uskoon. Toisaalta taas, nämäkin rakennukset olisivat kunnostettuina upea muisto jälkipolville ja vielä kun niille saadaan jotain uutta järkevää käyttöä. Rahaa kunnostukseen tietenkin kuluu, mutta esimerkiksi tuon Michigan Central Stationin purkaminen maksaisi reippaasti. On laskettu, että pelkät räjähdysaineet maksaisivat 10 miljoonaa dollaria.

Noista vanhoista kirkoista saisi aika makean kodin itselleen... Jos siis asuisi Detroitissa ja olisi miljonääri. Ja joo, olen vähän hullu kun tykkään näistä kivikasoista. Tietty tykkäisin niistä enemmän, jos ne olisi kunnossa...

Vauva

Minä ihailen niitä, jotka osaavat sanoa, että meidän lapset on nyt tässä. Ilman haikeutta siitä, että niitä ei tule enää lisää. Itsellä kun on tuo vauvakuume krooninen.

Esikoisen odotus sujui ongelmitta ja suorastaan nautin olostani. Synnytys nyt oli hankala, mutta ekalla kerrallahan se saattaa ollakin. Esikoinen oli vauvana rauhallinen ja helppo vauva. Ei muuta kuin seuraavaa tekemään. Toinen raskaus (Prinsessa) toi sitten mukanaan pientä krämppää, synnytys oli helppo ja lopputuloksena oli kiltti ja rauhallinen vauva, joka nukkui parhaimmillaan 7-tunnin päiväunia. Ja yönsä! Kyllähän näitä vielä yhden voisi ottaa...


Sikäli hämmästyttävää, että niitä vauvoja vieläkin haluaisin, sillä tämä kuopuksen maailmaan saattaminen ei ollut mikään helppo juttu. Alkuun saattaminen oli helppoa ja mukavaa, mutta siitä ne ongelmat sitten alkoi. Järkyttävää pahoinvointia neljän kuukauden ajan, viikkojen sydämentykytystä, kuuden viikon migreeniä noin pahimmat mainitakseni. Juoksin lääkärissä, milloin tutkittiin päätä ja milloin sydäntä. Molemmat kuitenkin todettiin toimiviksi. Synnytys kävi minuuteissa, mikä sekään ei ole kovin hyvä juttu. Kuopus on tietenkin aivan ihana, mutta ei puolentoistavuoden ikäänsä mennessä ole nukkunut kuin kaksi yötä läpeensä. Päiväunet oli vauva-aikana 15-30 minuutin luokkaa. Ja nyt hän osoittaa omaavansa todella vahvan oman tahdon. Nyt jo!

Millainen se neljäs sitten olisikaan...

Kyllähän järki sanoo, että nyt riittää. Miten sitä aikaansa ja huomiotaan jakaisi neljälle, kun ei kolmellekaan tahdo riittää. Eikä tässä enää nuorruta, jaksaisiko vielä toisen nukkumattoman vauvan. 

Mutta kun sydän sanoo ihan muuta...

Aika näyttää. Eihän mitään päätöksiä tarvi asiasta tehdä.


PS.
Siskoni oli nähnyt unta, että olin saanut kaksoset. Olin alkanut itkemään, kun sisko sanoi minulle unessa, että olen nyt viiden lapsen äiti. Lasten nimet alkoi ihan väärällä kirjaimella, joten epäilin, että niillä olisi jopa eri isä. Meillä kun koko perheen etunimet alkaa samalla etukirjaimella (just niin herttasen mautonta). Toivottavasti ei ole enne. Olisi kyllä ihan mun tuuriani, että jos nyt tulisi raskaaksi niin kaksihan siellä niitä olisi.

*HUOM! Kirjoitus kuuluu Tarina päivässä -haasteeseen. Ei siis viittaa yliaktiiviseen vauvakuumeeseen*


***
Ajankohtainen juttu tietty myös tuo Englannin tuleva kruununperijä. Onnea vaan Williamille ja Katelle kun tiettykin luette tämän. 

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Munalukko

Heitin eilen ruokapöydässä keskustelun tiimellyksessä sanan munalukko. Sellainen kun oli ilmestynyt naapurin porttiin ja aiheutti ihmetystä. Mutta ihmetystä se vasta aiheuttikin esikoiseni päässä, hän kun ei tiennyt mikä se on. 

Hän vaati selitystä mistä on kyse, eikä se normaali riippulukko -selvitys riittänyt. No miten sen nyt muuten selittäisi? Poika otti pyörän alleen ja pyöräili katsomaan tuota munalukkoa. Illalla vielä nukkumaan mennessä hän kysyi, että mikä se munalukko niinkuin on ja miksi sitä käytetään. Selvitys siitä, että sillä ei ole mitään tekemistä sukukalleuksien tai edes kananmunien kanssa näytti rauhoittavan hänen mieltään. 

Olisi hienoa tietää, että mitä hän kuvitteli sen oikein tarkoittavan. 

Lautapelejä vai kivikasoja

Eilisen päivän yritin suostutella perhettäni tai ainakin yhtä heistä lähtemään kanssani katsomaan kivikasoja. Eikä mitä tahansa kivikasoja, vaan Kuusiston linnanraunioita. Ymmärrän toki, että esimerkiksi kahdeksanvuotiaalla on muutama mielenkiintoisempi juttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Edellinenkin suurta vastustusta herättänyt kotiseuturetki oli lapsista hauskaa ja kivaa.

Vaikka vakaasti olen päättänyt tehdä Prinsessasta itselleni reissukaverin, niin hän on kovasti eri mieltä. Käännytystyö on kesken. Onhan tässä vähän vielä hommaa, kun kommentit on tätä luokkaa: "Mitä sä niinkuin kuvittelet, että mä saan niistä kivikasoista?" tai "Saanko mä sitten karkkia jos mä tulen?"

Ja kun en päässyt kivikasoille, käskytin perheeni siivoamaan. Lopulta pelattiin lautapelejä ja syötiin jätskiä. Ihan kiva vaihtoehto sekin oli.

Nukkumaan mennessä totesin miehelle, että taisin nähdä unta siitä siivouksesta. Sitä kun ei olisi enää uskonut todeksi, pyörremyrsky olohuoneessa. HUOH!



PS.
Mulla oli kolme kesäkohdetta kotiseudulta täksi kesäksi, en vaan millään muista mikä se kolmas oli. Dementia?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kesäherkkuja?

Nappasin eilen naapurin rouvan kyytiini ja matkattiin lähiseudulla sijaitsevaan sisustusnavettaan. Paikka on oikeasti hieno ja täynnä upeita esineitä ja huonekaluja. Mutta eilen meidät sai sinne lähtemään mainos: 

"Herkullinen kesä jatkuu vielä lauantaina. Mahtavia tarjouksia ja Nicolas Vahen ihanat kokkipojat maistattavat herkkuja, tervetuloa!"

Melkoisia herkkuja! Tällä reseptillä voi kotonakin mainostaa herkullisen kesän jatkumisesta!

* porkkana- ja kurkkutikkuja sekä dippikastiketta
* vaaleaa leipää ja öljyä
* limpparia

Tarvittiinko tähän oikeasti kokkia, tai siis kokkeja? 

PS.
Poistuin tyhjin käsin sisustajan taivaasta, ihmeiden aika ei ole siis vielä ohi. 

PS.2
Tiedän, että Nicolas Vahe kirjoitetaan heittomerkillä, mutta mistä hemmetistä se löytyy padilta?


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kesää kuvin vol.I



Tässä kuvia kesäkuulta, silloin kun vielä pärjäsi t-paidalla tai kesämekolla.





perjantai 19. heinäkuuta 2013

Miehen arki

Ensimmäinen viikko takana, kun minä lähden töihin ja muu perhe jää lomailemaan. Olen kaikkeni yrittänyt käyttäytyä kuin mies. Siis kuten oma mies, lähinnä siis kotiinsaapuessa uhkaan ottaa päiväunet ja kysyn, koska ruoka on valmista. 

Eniten kuitenkin odotan sitä, että mieskin toteaa sen kotiarjen olevan aika raskasta. Vaatimuksia, tappeluita, pienempiä riitoja, kiukkua, siivousta ja lämmintä ruokaa pari kertaa päivässä. Onhan sitä naurua ja iloakin, mutta sisarusten väliset naurutkin usein muuttuu jossain vaiheessa tappeluksi. Kuopus vielä osoittaa tahtonsa kiljumalla ja jos kuulija ei ymmärrä, muuttuu kiljuminen huudoksi ja itkuksi.

Tosi asiassa minä taidan odottaa sitä, että mieskin toteaa, että kuinka hyvin minä sen homman hoidan ja kuinka tarpeellinen minä olenkaan. Eihän nämä pussit silmien alla ja huolirypyt otsalla ihan syyttä suotta ole tullut. En nyt toivo, että mies näyttää olevan loman tarpeessa parin viikon lomailun jälkeen. Mutta toivon hänen huomaavan, että ihan vasemmalla kädellä hoidettuna homma ei toimi.

Olen jättänyt joka päivälle jonkun pienen tehtävän. Esimerkiksi kukkien kastelua, pensasmustikoiden keräämistä tai pyykkien haku narulta. Yleensä ne on jäänyt tekemättä, eli kiirettä kaiketi pitää.

Vielä viikko töitä ja sitten vielä pieni pätkä lomaa. Ihan koko perheen kesken.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Louhisaari







Keskellä peltoa, Askaisissa, kohoaa Louhisaaren kartanolinna. Jotenkin hieno ajatella miten sinne on aikanaan hevosvankkureilla, huonompikuntoista tietä pitkin viiletetty. Kartanolinna on rakennettu 1650-luvulla Flemingin suvun toimesta. Sitten kun rahat oli loppu, linna jouduttiin myymään ja ostajana oli Mannerheimit. Myös marsalkka Mannerheim on syntynyt tässä talossa. Suomen valtiolle rakennus ostettiin vuonna 1961 yksityishenkilöltä. Rahat ostoon löytyi ratsastajapatsaan hankinnasta 'yli' jääneistä rahoista.

Pisti kyllä mietityttämään, että millaista siellä on ollut asua myös silloin 60-luvulla. Kylmä linna, hienoine kattomaalauksineen tosin. Eikä sen sisustaminen tämän päivän tarpeisiinkaan olisi ihan helppo nakki. Mutta museona se on oikeasti aika ihastuttava. Myös sopivan pieni myös pienempien lapsien kiertää koko opastettu kierros.

Aurinkoinen kesäpäivä oli hyvä hetki vierailla, mutta puisto ja maisemat näyttävät varmasti upeilta myös ruskan sävyissä. 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tahrapoliisiksi

Olen yhtään väheksymättä maailman surkein pyykinpesijä. Osaan toki käyttää konetta, vaikka suosikkini 36-minuutin pikaohjelma onkin se yleisin mitä käytän. Ongelma onkin tahranpoisto, ja niitä tahrojahan varsinkin lasten vaatteissa riittää. Nyt olen saanut Buzzadorina testattavaksi Vanishin tuotteita. Minä olen aivan innoissani, varsinkin tuohon ihmeaineeseen, joka lupaa valkoisesta tulevan valkoista. 

Raporttia edistymisestäni ja ihmeaineista tulossa.



Dagen efter

Tässä minulle myönnetyssä vähäisessä omassa ajassa on se vika, että tätä pitäisi saada vähän lisää. Sitten kun -listani ei lyhentynyt oikeastaan yhtään.

Väsyttääkin, kun en malttanut mennä nukkumaan. Aamulla siirsin herätystä tunnilla.

Illalla saan taas perheeni kotiin, mahtava juttu sekin. Kunhan eivät tappele.

Mökkeilijät saivat yllätysvieraan. Yllättäen anoppi katsoi tarpeelliseksi oman läsnäolonsa. Eihän hänen pieni poikansa (36v.) pärjää yksin kolmen oman lapsensa kanssa. Ottaa ihan jonkin verran päähän, mutta tiedän että miestäkin ottaa päähän. Joskus hämmästelen, että miten ne edes voi olla sukua keskenään, tulevat toimeen ehkä noin puolen tunnin verran. Tai ehkä juuri se osoittaa sen sukulaissuhteen.

PS.
Meillä oli siistiä vielä aamulla, illalla tuskin enää...

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Home alone!

Tänään sattuikin sellainen vahinko, että mies ja lapset lähtivät mökille ja minä jäin yksin kotiin.

Hillittömän siivouksen jälkeen on vuorossa laatuaikaa Benin&Jerryn sekä Gilmoren tyttöjen kera. Vielä hetki ilta-aurinkoa terassilla ja odottelen, että vastalakatut kynnet kestää jätskikipon avaamisen.

Niin paljon kuin perhettäni rakastankin, niin kyllä tuli tarpeeseen pieni hetki omaa aikaa. Pieni pala rauhaa.


PS.
Minä en osaa lakata kynsiä. Monen vuoden geelikynsien jälkeen ihan toivoton homma. Vielä muutama viikko, niin kynsitaikurini palaa lomalta. Siinä ajassa vaan ehtii tai joutuu moneen kertaan poistamaan ja lakkaamaan, oh no!

Muumimaailmassa

Kesän pakollinen käynti Muumimaailmassa on 'suoritettu'. Jopa esikoinen suostui tulemaan mukaan ilman suostuttelua. Prinsessan ilmoitus 'Ihan tiedoksenne, että mä en aio niitä hahmoja siellä halailla!' -piti kutinsa koko reissun ajan. Nuorin katseli hahmoja ihan niinkuin niissä ei olisi mitään ihmeellistä, noitahan nyt juoksee nurkissa lähes päivittäin.

Siellä me oltiin, vääränikäisten lastemme kanssa. Keskimmäinen olisi hyvässä muumi-iässä, mutta kun pitää nyt olla niin kovis, niin ei sitten kuitenkaan. Nuorin taas ei oikein vielä ymmärrä tästä hommasta mitään. Ja vanhin, no, ei kolmasluokkalaiset enää diggaa muumeista. Mutta meillä oli silti kivaa, vaikka kukaan ei myöntänyt, niin silti haluttiin nähdä Muumipapan laiva ja Nuuskamuikkusen leiri ja uusi hieno labyrintti.

Paras kuultu kommentti: "Ei ole kyllä lapsia mietitty tässä asiassa". Niin, lasten huvipuistossa ei varmaan ole lapsia mietitty yhtään, maksavia aikuisiahan siellä vaan yritetään miellyttää.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Väskin seikkailusaari

Oltiin koko iloisen perheen kanssa Väskin seikkailusaarella, Naantalissa. 

Pohjustus: Väski on alakouluikäisille suunnattu seikkailusaari. Ympäri saarta kiertää polkuja, joita seuraamalla pääsee sitten itse seikkailun syövereihin. Keskellä saarta on sitten pieni kylä, jossa voi syödä joko omia eväitä tai ostaa eväät kahvilasta. Saarella ei ole sähköjä eikä viemäriä. Joten ruoka lämmitetään nuotiolla ja vessahommat hoidellaan huussissa.

Ensinnäkin jos on lähdössä seikkailusaarelle, ei ihan kauheasti pitäisi yllättyä siitä faktasta, että sinne mennään veneellä. Tarjolla on vesibussi tai vähän isompi vene, lasten merirosvolaivaksi ristimä laiva. Tämä tuli siis joillekin kanssaseikkailijoille ihan täytenä yllätyksenä.

Toisena pointtina sanoisin, että sähköttömyyskeskustelun päätteeksi kahvilan asiakas tiedustelee mikroa hodarinsa lämmittämiseen, niin ihan kaikki muumit ei ole laaksossa tällä asiakkaalla.

Kolmas asia, että jos kullanhuuhdontapisteeltä sattuu löytämään 'kultaa', niin sen saa viedä kotiin. Kannattaa ehdottomasti yrittää lyödä rahoiksi löytämälläsi 'kullalla', saattaa tosin ostaja hieman pettyä ostettuaan maalatun kivenpalan.

Mutta siis suosittelen ehdottomasti niille, jotka ei usko, että ilman sähkölaitteitakin on hauskaa. Kullanhuuhdontaa, puhallusputkiammuntaa, kalliokiipeilyä, jousiammuntaa, kiipeilyä, tasapainojuttuja, älypelejä, kotieläimiä ja viehättävä saari kaikenkaikkiaankin. Ja perheen kahvisieppo suorastaan ylisti nokipannukahvia, itse taas tykkäsin grillatuista banaaneista (itse grillaten tietty). Ja lapset, nehän tykkäsi tosi paljon kaikista tehtävistä, kiipeilyistä ja eläimistä.

PS.
Tää ei muuten ollut mainos.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Pusuttelukavereita

Alan kulkemaan laput silmillä julkisesti. Ainakin kesäisin. Edellinen tarina viime kesältä löytyy täältä. Tuorein tulee tässä: 

Tuossa päivänä eräänä oltiin leikkimässä turisteja, kun Prinsessa oikein kuuluvalla äänellä lausui seuraavaa: 

"Äiti, näätkö sä ton pitkätukkaisen miehen tuolla? Se on päiväkodin Sampan iskä. Mutta toi nainen ketä se pussailee ei oo sen Sampan äiti. Sillä on varmaan joku tyttöystävä."

Vielä kevätjuhlassa nämä äiti ja isä istuivat käsikädessä katsomossa. Muistan ajatelleeni, että voi kun söpöä. Jospa sitten kevättä rinnassa on iskenyt vasta sen kevätjuhlan jälkeen. 

Eikä tämäkään asia minulle mitenkään kuulu, mutta oma käytökseni saattoi aiheuttaa tässä pariskunnassa hämmästystä. Olinhan minäkin siis huomannut Sampan iskän ja ettei pusuttelukaveri ollut se tuttu. Yritin katselle muualle, mutta tervehdysetäisyydellä ollessamme katsoin vain miestä kohden ja tervehdin. Ihan kuin hän olisi tullut vastaan yksin. Näin jälkikäteen mietittynä taisin kyllä tunnistaa sen pusuttelukaverinkin, päiviksen Emmin äidiksi. 

Ja ei, Emmi ja Samppa ei ole sisaruksia.

Alan harjoittelemaan vastaavia tilanteita varten, kun en näemmä osaa käyttäytyä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Joutsenet

Purjehdushaaveissani eksyin ihastelemaan uusia Swan -purjeveneitä. Vielä kun voisi yhdistää sen vanhan sulavalinjaisen rungon näihin mahtaviin sisätiloihin. 

Niin ja lottovoittokin olisi aika tarpeellinen... Lisäksi pitäisi varmaan se venekin ajaa jonnekin Saaristomerta edemmäs, eihän noilla mahdu näissä vesissä seilaamaan.



Kuvassa on siis Swan 90S:n upeat sisätilat. (kuva: venenetti.fi) Upeaa suomalaista ammattitaitoa. Näitä sitten viedään Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Näistä hulppeista veneistä olikin hyvä siirtyä käytettyjen ja pienempien veneiden myynti-ilmoituksiin. Onkohan mulla venekuume?

Täytyy pistää lottoanomus sisään.

Lisää upeita ja isoja veneitä: www.nautorswan.com 


Arabioiden katoaminen

Appivanhempien mökillä oli aikaisemmin hienot vanhat Arabian lautaset ruokalautasina. Lasten niiltä syöminen oli aina vähän jännittävä tilanne, kun piti varoa ettei lautanen lennä lattialle ja mene rikki. Ostin sitten lasten käyttöön Ikeasta halpislautaset, joiden rikkoutuminen ei haittaa ketään.

Kysyin nyt anopilta, että minne hän on jemmannut ne hienot lautaset, että kyllähän niitä edelleen käyttää voi, aikuiset siis.

Vastaus: "Heitin roskiin, kun te kerran ostitte ne uudet."

WTF?

Mun pitänee päästä hänen kanssaan herrasnaissopimukseen siitä, että hän ei heitä mitään roskikseen kysymättä minulta ensin.


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Naapurikateus

Kotona lomaillessa katseeni muutamaankin kertaan eksyi naapurin terassille. Ei suinkaan minkään yläosattoman adoniksen vuoksi, vaan siitä syystä, että perheen äiti lueskeli siellä kaikessa rauhassa lehteä. 

Ensin iski kateus, sitten tuli kiukku. 

Helppohan se on omalla terassillaan olla rennosti, kun omat lapset on riehumassa naapurin pihalla. Eikä kenen tahansa naapurin, vaan MEIDÄN.


Meidän pihalla pelataan kirkkistä (kirkonrottaa), piiloa (monta erinimistä versiota tästä), pesäpalloa, jalkapalloa, sulkapalloa ja rosvoa ja poliisiakin. Eli siis kaikkea mistä tulee kirkumista, karjumista, huutoa ja hurraahuutoja. 

Kysyin sitten esikoiselta, että miksette koskaan ole siellä naapurin pihalla. Vastaus oli, ettei siellä saa olla kun perennat menee pilalle ja perheen taapero nukkuu sisällä. Ja meillä on kuulemma paremmat piilot.

En murehdi perennoista ja meidän taapero nukkuu ulkona, usein metelistä huolimatta. Mutta minä voisin joskus haluta lukea lehteä ihan rauhassa. Otanpa taaperon ja lehden kainalooni ja menen sinne naapurin terassille, siellä kun on niin rauhallista.

Lomaraportti

Minähän en tilannut lomasääksi hellettä ja hellettä saatiin. Toki niitä viileämpiäkin päiviä mahtui joukkoon.

Lomasaavutuksia, TOP 10

1. Varasto: Yksi varasto siivottuna, pari jäljellä. Mun oma varastoni on nyt kuitenkin sellainen, jonne pääsee sisäpuolelle ja lattiapintakin on näkyvillä.

2. Riitely: 210 ratkaistua tai ratkaisematonta riitaa, todistajan ominaisuudessa. Ei mitenkään mahtavaa, mutta kovin suuressa roolissa koko loman ajan.

3.  Turun seikkailupuisto:  Edelleen hittituote, vaikka 8-vuotiaan mukaan KUKAAN siellä ei ole yhtä vanha kuin hän.

4. Louhisaaren kartanolinna ja Askaisten ritaripuisto: Koko muun perheen vastustuksesta huolimatta käytiin Louhisaaren kartanolinnassa ja Askaisten ritaripuistossa. Kotiseutumatkailua parhaimmillaan, ehdittiin vielä katsomaan formulatkin kotona. 

5. Uinti: Minähän en ole uinut ainakaan kolmeen kesään, enkä vieläkään ole uskaltanut sinne kylmään veteen. Lapset tosin on kuskattu useampaankin rantaan lähes päivittäin. Ja mikä parasta, merivesi näyttää parantavan kuopuksen atooppista ihottumaa.

6. Uima-allas: Ostin uima-altaan. Puhallettavan, mutta melko ison. Yllättävää oli, että myyjä suostutteli ostamaan vähän isompaa, hänelläkin on sellainen. Ja kun lopulta päädyin tähän pienempään, hänellä oli sitten sellainenkin! Mutta uida voi siis kotonakin, minäkin voisin, mutta sekään vesi ei ole tarpeeksi lämmintä.

7. Sanavarasto: Kello, pöllö ja pulla. Kolme uutta sanaa kuopuksen sanavarastossa. Nyt on jo viisi sanaa hallussa, äiti ja anna on nuo maagiset ensimmäiset sanat.

8. Pakollinen keskikesän juhla: Rento juhannus. Mökkeiltiin ystäväpariskunnan ja heidän taaperonsa kanssa appivanhempieni mökillä (ilman appivanhempia, huh). Ruokaa, uintia (joillekin), aurinkoa ja rentoa oloa ja eloa. Hyvää seuraa. Täydellinen ja krapulaton juhannus.

9. Mummula: Vaikka viikko on meidän kiljusten kanssa aika pitkä aika, jaksoivat mummu ja tuffa meitä melkein koko viikon.  Hatunnostot heille! Ihanaa olla kotonakotona!

10. Oma aika: Vaikka pihistin vain pariin kertaan sen parin tunnin oman ajan, oli mahtavaa nähdä kavereita, puhua keskeytyksettä ja olla hetki huolehtien vain itsestäni. Tätä tarvitsen totisesti lisää.

Sade


Tarina päivässä saa jatkoa helteisellä heinäkuulla. 

Päivän sana: Sade

Aamuyöstä kuului sateen rapina makuuhuoneen ikkunaa vasten. Siinä vähäunisen yön loppumetreillä kirosin ääneen, v-sanalla.

Me perhanan pyykit, jotka vietti kaksi päivää pesukoneessa, oli ulkona narulla kuivumassa. Eipä ole päässyt kuivumaan. 








tiistai 9. heinäkuuta 2013

Mieleni minun tekevi...


Tätä maisemaa olen koko kesän kaivannut. 
Siellä se siintää reilun parin viikon päässä: 





Kuva ei ole omani, eikä muuten venekään. 
Maisemakaan ei taida olla tutulta saaristomereltä, 
mutta siis meri, vene ja sopuisa perhe on minun mielikuvissani. 

Ihanaa!

Paluu suolakaivokselle

Paluu arkeen, tai ainakin sitä etäisesti muistuttavaan olotilaan, on alkanut. 

Lapset jatkaa lomailuaan, tämä viikko mummin hoivissa ja seuraavasta viikosta eteenpäin isän kanssa. Oma loppulomakin häämöttää siellä kolmen viikon päässä. Ihanaa kun ei tarvitse ketään herätellä tai kuskata minnekään aamuisin tai iltapäivisinkään. 

Sen vaan sanon, että ei ole lomailu kotioloissa oikein lomailua. Varsinkaan noin soolona, perheen ainoana aikuisena. Ihan kuin työleirillä olisin ollut. Lisäksi lapsille on aivan liikaa viettää niin monta tuntia päivässä keskenään, riitely on jatkuvaa. 

Viimeinen lomaviikko vietettiin mummulassa, minun lapsuudenmaisemissani. Eipä sekään ihan lomaa ollut, mutta muutaman kerran otin ja lähdin yksin. Ihanaa! Kunnes sitten iskee se huono mieli niistä mummun korvien juureen jätetyistä riitelevistä lapsista.

Mutta kotona sentään riiteli lapset, töissä aikuiset ihmiset. Molemmat ihan turhista asioista, mielestäni. Mutta koska asenne ratkaisee, päätin, että minulla on kivaa töissä. Perkele!

PS.
Kyllä niin on pää vielä lomalla, että unohdin illalla pyykit koneeseen...toista kertaa! Sunnuntaina kun kotiuduttiin, heitin koneen päälle ja taputtelin vielä itseäni olalle, että olinpa reipas. No maanantaina töistä kotiutuessa totesin, että nehän on vieläkin siellä koneessa. Päätin pistää koneen uudelleen pyörimään, jos se vaikka korjaisi tilanteen. Ja tuli työmatkalla mieleen, että siellähän ne pyykit on edelleen... Voi helv...

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesä ja loma

Mä olen siis niin lomalla.
         (lue: täystyöllistetty kotiorja)

Paluu ruotuun koittaa ensi viikolla.
         (lue: pääsen maanantaina takaisin töihin lepäämään)

Jos oikein ahkeraksi alan, lomaraporttini sisältää jopa valokuvia, sitten aikanaan...