Eihän se eilinen ilta mennyt ihan niinkuin olin ajatellut ja lapsellisesti vielä vähän kiukuttelinkin asiasta. No mikäs paha mieli ei lettukasasta kohoa, ajattelin. Ei kohonnut mieliala, kun otti niin paljon päähän, että keksin edes ryhtyä siihen hommaan jo valmiiksi subtrooppisessa keittiössä. Lisäksi yksi taapero oli turhan avulias.
Todella huonosti nukutut pari-kolme viimeistä yötä tietenkin tuo sen kivan lisän, että ei jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä. Että jos jaksaa komentaa lapset suihkuun, niin ei millään jaksaisi komentaa enää kolmatta tai kymmenettä kertaa. Vastaus kun on kokoajan 'ihan kohta'.
Siirryin siis lahjontalinjalle. Lupasin Prinsessalle, että jos seuraavat kaksi viikkoa meillä ei tule riitaa nukkumaan menosta saati peseytymisestä, niin hän saa yllätyksen. Johan viisivuotias osaa kiristää takaisin: 'Mä en sitten tottele, jos et kerro mikä se yllätys on'. Sain kuitenkin itselleni sen kahden viikon harkinta-ajan, että onko se kiva yllätys suuren suuri halaus vai menetetyn karkkipäivän palautus.
Tänään perheeni sitten mökkeilee. Siis sen aikaa, että saan pakattua seuraavan reissun kamat kasaan, tulevat yöksi kotiin. Tähän ei käytetty lahjontaa, mutta ehkä se eilinen lapsellinen käyttäytymiseni osoitti miehellekin, että joku meillä on iltavapaan tarpeessa.
PS.
Pahoin pelkään, että jotta pääsisin pakkaamaan reissukamoja joudun purkamaan myös näiden mökkeilijöiden viime viikkoisen kassin. Se on nimittäin viettänyt aikaansa eteisessä heidän kotiinpaluustaan asti. Päätin, että en koske siihen. Muutenkin saan joka reissuun pakata, purkaa, pakata, purkaa, pestä, pakata, purkaa ja pestä. Niin jos tällä kertaa sen olisi nyt itse mökinhaltija purkanut. Tokihan mä kurkkasin sinne, ettei siellä ole mitään akuuttia pesua vaativaa tai märkää joukossa, mutta tein sen huomaamattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!