Tässä minulle myönnetyssä vähäisessä omassa ajassa on se vika, että tätä pitäisi saada vähän lisää. Sitten kun -listani ei lyhentynyt oikeastaan yhtään.
Väsyttääkin, kun en malttanut mennä nukkumaan. Aamulla siirsin herätystä tunnilla.
Illalla saan taas perheeni kotiin, mahtava juttu sekin. Kunhan eivät tappele.
Mökkeilijät saivat yllätysvieraan. Yllättäen anoppi katsoi tarpeelliseksi oman läsnäolonsa. Eihän hänen pieni poikansa (36v.) pärjää yksin kolmen oman lapsensa kanssa. Ottaa ihan jonkin verran päähän, mutta tiedän että miestäkin ottaa päähän. Joskus hämmästelen, että miten ne edes voi olla sukua keskenään, tulevat toimeen ehkä noin puolen tunnin verran. Tai ehkä juuri se osoittaa sen sukulaissuhteen.
PS.
Meillä oli siistiä vielä aamulla, illalla tuskin enää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!