sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kiireisiä vuosia


Jos nämä nyt on niitä kiirevuosia, niin voisiko joku kertoa, että kuinka monta niitä vielä on luvassa? Koska ne oikein loppuu? Vastaukseksi ei huolita, että muutaman vuoden kuluttua jo kaiholla muistelet näitä. Uskon sitten kun näen.

Huono omatunto, väsymys ja kiukuttelu. Huono yhdistelmä. Varsinkin kun perheessä on toinen aikuinen joka on väsynyt ja kiukuttelee myös. Ja lapsilla jatkuva uhma ja kiukku.

Onneksi on ystävä, joka on samassa oravanpyörässä. Ettei se olekaan vain minä ja me, jotka osittain toki omien valintojemme kautta ollaan ajauduttu tähän tilanteeseen. Kiireisten äitien vertaistukiryhmä olisi paikallaan, mutta kun ne kiireiset äidit ei ehdi paikalle.

Pitääkö just mun olla (tai ainakin yrittää olla) se maailman paras äiti tai maailman paras työntekijä? Tällä hetkellä kun tilanne on se, etten tee mitään hyvin. Unohtelen ja jätän viime tippaan. Ja sitten on huono omatunto. Oli aiheena sitten pesemättömät pyykit, kaverisynttäreille ostamaton lahja tai palaverimuistion kirjoittaminen. Mitkä olikaan ne burnoutin oireet?

Yritän säilyttää huumorin... Kuopus, joka ei siis vieläkään nuku (saati syö) joka herää puolen tunnin päästä nukahtamisesta. Portaita ylös kiivetessä laulan itsekseni: 'tää on parasta just nyt- tää on parasta just nyt...' ja tänään ostin sohvatyynyn, jossa on tekstinä 'another day in paradise'. Jossain sisustusblogissa sen merkitys voisi olla joku muu kuin meillä, yes I speak sarcasm...

PS.
En mä niitä mussukoitani poiskaan antaisi, rakkaita murusiahan ne, mutta joskus vaan vähän väsyttää tämä kaikki.

PS. nro.2
Ja jotta syyllistäminenkin olisi vielä kohdillaan, miehellä on koulussa joku valmentaja joka on sitä mieltä, että vaimo ei anna tarpeeksi aikaa lopputyön tekemiseen. Kuulemma koulun loppuun suorittaminen vaatii joustoa myös kotoa. Olen tässä kolme vuotta joustanut kun mies on illat koulussa ja aina antanut aikaa lukemiseen ja tehtävien tekoon, että sanonko mihin tuollaisen valmentajan voisi tunkea?

PS. nro.3
Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu. Eikö? Joohan?




4 kommenttia:

  1. Joo, muuttuu. Kyllä sitä laatuaikaa (lue: omaa aikaa) vielä tulee. Tosin osa siitä (lue: koko aika) menee huolehtimiseen, että missä ne lapset luuhaa, kun eivät ole kotona. Mutta siis joo, periaatteessa kyllä.

    VastaaPoista
  2. joo muuttuu.
    Kun nuorimmainen on ylittänyt koulun kynnyksen, sit. Sit niiden kanssa pystyy juttelemaan ihan oikeasti. (no totta, ne saattavat huutaa, paiskoa ovia tai jotain muuta, mutta ne ovat omalla kieroutuneella tavallaan rationaalisia, toisin kuin uhmaikäiset)

    Ja joo, mäkin haluan kiireisten äitien vertaistukiryhmään.

    VastaaPoista
  3. https://www.youtube.com/watch?v=sMlpM640wEE

    Mulla soi tää jatkuvasti päässä..

    Olet rakas <3

    -Satu-

    VastaaPoista
  4. Oi, mä niin osaan eläytyä. Toivon että on muuttunut jo helpommaksi. Onhan?
    Tsemppiä! Ja miehen valmentajalle potku perseelle

    VastaaPoista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!