Kaaos

Meillä kotona on täysi kaaos.

Ruokailutilan maalaus päätettiin alkaa ex-tempore -meiningillä lauantaina. Varttia ennen rautakaupan sulkeutumisaikaa soitin sinne puhelun, että pistäkääs maalit sekoitukseen, tullaan kohta hakemaan. Varsinaiseen maalaukseen pääsin käsiksi vasta sunnuntaina. Heitin perheen pihalle ja maalasin. Toinen kerros sitten kun nukkumatti oli korjannut satoaan. Aamulla olikin taas mielenkiintoista nähdä, mitä sitä on tullut tehdyksi.

Mutta se kaaos. Ruokapöytä on keskellä olohuonetta, tuoleja siellä täällä. Keskellä keittiötä on ruokahuoneen senkki. Kun sitten vielä äiti on rönttövaatteissaan maalipurkkien äärellä, kukaan ei täytä ja tyhjennä astianpesukonetta saati pese pyykkiä. Ilomielin tosin tänään suljin aamulla oven takanani. Tosin se kotiinpaluu ei tule olemaan yhtä iloinen.

Lisäbonuksena kaaokseen on tietenkin se päiväkotiuransa aloittanut pieni mies, joka huutaa ja takertuu äitiin. Lauantaina elettiin pieni hetki, kun hän ehkä jo kuvitteli sen päiväkodin olleen vain pahaa unta, ja minulla oli se iloinen ja nauravainen pieni poika.

PS.
Kävihän se siinä maalaillessa mielessä, että onhan mulla se mieskin. Hän kun ei jaksa hakea maalausvaatteitaan varastosta yhden huoneen maalausta varten. Ihan muutama ärräpää lensi sinne suuntaan, mutta tulipa tehokkaasti maalatuksi. Ja vähänpä hän tietää. Tänään kun sinne seiniin aletaan kiinnittämään taulua ja hyllyjä, joko miehen kanssa tai ilman. Se mies kun suorastaan vihaa rei'itettyjä seiniä...

PS.II
Kiitokset kummitädille 'maalausavusta', todella hyvin teipattu!

PS.III
Tämä on kirjoitettu ruokatunnilla.