Sohvaperunan kommentti

Hesarissa oli tänään juttua siitä, kuinka lasten harrastukset on liian kalliita. Niinhän ne on. Mutta niissä lasten harrastuksissa mättää joku  muukin, ja pahasti.

Lapsi on luontaisesti kiinnostunut monesta asiasta. Sama pätee myös harrastuksiin. Olisi kiva tehdä sitä ja tätä, oppia sitä sun tätä. Vaan kun ei ole aikaa, eikä vanhemmilla rahaakaan. Lisänsä tähän soppaan tuo tietenkin myös se, että lajivalinta on tehtävä aina vaan nuorempana. Jos ekaluokkalainen joutuu valinnan eteen, että haluatko sä pelata jääkiekkoa vai jalkapalloa, niin jossakin mättää. Lapsen pitäisi saada harrastaa ja tutustua moniin lajeihin ja ehkä löytää sieltä se oma vahvuutensa. Liikunnan ilo, joka kuitenkin on se tärkein asia, pitää löytyä monipuolisuudesta, eikä siitä että nyt sitten kolmasluokkalainen treenaa jääkiekkoa kuusi kertaa viikossa ja tosissaan. Johan siinä alkaa haisemaan muutkin kuin varusteet.

Mitä harrastaa ne, jotka eivät havittele koivuiksi tai grönlundeiksi? Sellaiset, jotka vaan nauttivat liikunnasta ihan sen itsensä vuoksi. Nehän tipautetaan joukkueista pois tai siirretään pois tulevien tähtien tieltä muuhun joukkueeseen (esim. nuorempien). Siinä se loppukin motivaatio kuolee ja näin tulevasta aktiiviharrastajasta tuleekin liikuntaa vihaava penkkiurheilija, jos sitäkään. Pitääkö jokaisesta junnusta kasvattaa huippu-urheilijaa? Näin maallikkona voisin väittää, että monipuolisesta liikunnasta on hyötyä lajissa kuin lajissa.

Lisäksi me maksajat emme välttämättä pysty vaikuttamaan seuran toimintaan mitenkään. Emmekä niihin maksuihin, jotka joku muu osapuoli on katsonut tarpeelliseksi meidän maksaa.

Vaikka aina olenkin kannattanut vapaita arki-iltoja ja liiallisten harrastusten karsimista, löydän itseni siitä tilanteesta, jossa illat aikataulutetaan lasten tankkauksen ja harrastusrumban mukaan. Kannatan tätä siis edelleen, vaikka en tiedä miten saan lapseni ajattelemaan samoin. Into kun harrastuksiin on suuri.

Näin meillä: Esikoinen aloitti luistelukoulussa oppiakseen luistelemaan. Harjoitukset kivasti kerran viikossa. Jonkin ajan kuluttua luistelijan käteen lyötiin maila ja siitä lähtien on ollut kova into jääkiekkoon. Nyt sitten harjoituksia on kolme kertaa viikossa, viikonloput täyttyy turnauksista ja harjoituksista. Salibandy aloitettiin, kun sinne meni kaikki kaveritkin. Harjoitukset oli kivasti kerran viikossa lauantaisin, äiti kävi sillä aikaa kaupassa. Moni kaveri on lopettanut, mutta meillä riittää intoa maalivahdin hommiin. Harjoituksia kaksi kertaa viikossa ja turnauksia viikonloppuisin. Taekwondon alkeiskurssi, harjoitukset kivasti kerran viikossa ja kestääkin vain muutaman kuukauden. Pojalla suuri innostus hienoon pukuun ja potkuihin. Alkeiskurssin loppuessa sidotaan keltaista vyötä ja pojan kasvoilta löytyy entistä suurempi innostus. Seuraava vyö on vihreä. Harjoituksia kolme kertaa viikossa. Suurin synttärilahjatoive oli kitara. Ai, pitäiskö sillä opetella soittamaankin? Soittotunteja?

Eikä varmaan tarvi mainita, että ensi kaudella harjoitusmäärät taas nousevat, samoin kuin kustannukset.