perjantai 1. helmikuuta 2013

Kaksin käsin

Tänään on viimeinen arkivapaani. Tästä päivästä, hetkestä, haluaisin pitää kiinni kaksin käsin.

En varsinaisesti karsasta työtä. Olen omasta mielestäni ainakin joskus ja monen muun mielestä hyvä siinä mitä teen. Eiköhän se oravanpyörä pyöri kuten ennenkin, kunhan saan vaihteen silmään. Vaihteistossa oleva vika johtunee osittain motivaation puutteesta ja motivaation puute taas siitä sekamelskasta, joka siellä työpaikallani tällä hetkellä vallitsee.

Kaksin käsin kuitenkin pitelisin pientä poikaani, jota en halua vielä päästää silmistäni. Kaksin käsin pidän kiinni myös siitä ajasta ja energiasta, jonka olen voinut viimeisen vuoden aikana jakaa kaikille kolmelle kullanmurulleni. Miten voikaan olla näin haikeaa.

PS.
Kaksin käsin saan myös repiä päälleni jotain työvaatteita. Hemmetti kun ovat kutistuneet kaapissa!

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sen jälkeen kun tämä valittiin ärsyttävimmäksi sanaksi, se on saanut joka kerta hymyn huulille. Kiitos!

      Poista
    2. Toi on niin totta! Jaxuhali menetti ärsyttävyytensä. :D

      Poista
  2. Kokeile, epätoivon vimmalla, ajatella, ettet ole oravanpyörässä. Mun yksi ystävä ihan vilpittömän tosissaan väittää ettei ole sellaisessa, että se elämä mitä elää on vaan ihan tavallista elämää, jossa on monen monta puolta. Mä ihailen sitä ajatustapaa, koska itse liian helposti miellän kaiken yhtään haastavamman oravanpyöräksi.
    Iloa uuteen alkuun ja uuteen elämään. Onneksi sitä halailuaikaakin vielä on. Työssäkäyvilläkin.

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hyvä muistaa, että siitä arjesta tulee sellainen kuin siitä tehdään. Tai siis siitä ajasta, mikä pakollisten suoritusten jälkeen jää jäljelle...

      Poista
  3. Hyvin kaikki tulee sujumaan, kun vaan pääsette alkuun uudessa arjessa. Kannattaa aloittaa rauhassa, antaa ehkäpä periksi joissain asioissa. Kodin esim. ei tarvitse olla koko ajan putipuhdas, vähän vähemmälläkin pärjää. Pieni tarvitsee ensin iltaisin enemmän aikaasi kuin putsplank siisteyttä. Siis mahd. rennosti ensin alkuun :)

    Mites, pitäydyitkö päiväkotipäätöksessä? Katsotte, miten siellä lähtee sujumaan?

    Onnea vaan ja nenä pystyyn:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä oravanpyörässä ennenkin tosiaan oltu ja hengissä selvitty. Tuosta putipuhtaasta kodista...tuota, kun se ei ole sitä oikein ollut tähänkään asti. =) Mutta siis olen samaa mieltä, että mielummin se aika käytetään yhdessäoloon kuin puunaamiseen.

      Päiväkotiin nyt mennään maanantaina. Yksi mahdollinen perhepäivähoitopaikka selvinnee ensi viikon aikana. En nyt tiedä kuuluuko tästä iloita, mutta päiväkodissa luvattiin tehdä aamupalaksi puuroa NIINÄ AAMUINA kuin Minimies on siellä.

      Kiitos tsempityksistä!

      Poista
    2. Niin ja mitäs siellä päiväkodissa syödään muina aamuina? Ei siis puuroa joka aamu?

      Noin pienet tarvitsee oikeasti kunnon aamupalan, eikä mitään jogurtti/muro/leipäsysteemiä! Eikö siellä ole kunnallista ruokalistaa, joka on sama joka päiväkodissa?

      Poista
    3. Ihan kunnallinen ruokalista siellä on, mutta jostain syystä tässä päiväkodissa syödään usein aamupalalla leipää. Oon kyllä sitä mieltä, että jos mun lapseni takia tehdään puuroa (koska minä niin haluan) niin se on voitto niille muillekin pienille lapsille. Isommille voi joskus toki tarjota muutakin. Toki mun lapseni ei osaa sitä minulle kertoa, että mitä siellä aamupalalla oikeasti tarjottiin...

      Poista
    4. Mä taas en ymmärrä mitä vikaa on ruisleivässä (täysjyvä) puuron sijaan. Oma esikoiseni kieltäytyi puurosta pian vuoden täytettyään ja syö nykyisin aamupalaksi viipaleen täysjyväruisleipää juustolla ja lisäksi 50-100g maustamatonta jugurttia tai raejuustoa, leivän päälle laitetan usein myös keitettyä kananmunaa. Itse en syö puuroa, koska se ei pidä nälkää loitolla kovinkaan kauaa. Uskallan väittää, että ruisleipä on kyllä ihan validi aamupala jopa pyhään puuroon verrattuna. Sitä taas en tajua, jos lapsille syötetään jotain vehnä- tai sekaleipää, oli kyse sitte mistä tahansa ateriasta, pulla pullana.

      Poista
    5. Ja siis jos on kyse ihan ihan pienistä, alle 1 vuotiaista, niin sillon puuro on kyllä munkin mielestä paikallaan. Oman esikoisen puuronsyönti vaan loppui tosi aikasin, kun vaihtoehtona oli joko se, että ei syö mitään kun tarjolla on puuroa tai syö sitä ruisleipää.

      Poista
    6. Ruisleivässä ei mitään vikaa olekkaan, minunkaan mielestäni. Harmi vaan, että usein tarjolla on just sitä pullaleipää. Kai tähän puuroon on niin tottunut, että kuuluu päiväkodin aamupalaksi, että tämä erikoisempi järjestely saa melkein niskavillat pystyyn.

      Tämä kuopukseni on nyt päiväkodin nuorin, eikä neljällä hampaallaan saa oikeastaan kumpaakaan hyvin syödyksi (ainakaan vatsaansa täyteen). Eli hänelle se puuro on ykkösvaihtoehto. Meilläkin kakkonen kieltäytyi puurosta reilu yksivuotiaana, mutta päiväkodissa kyllä söi sitä aina. Nyt pyytää sitä joskus kotonakin.

      Välipalana oli tänään ollut mansikkakiisseliä, mun mielestäni se on jälkiruoka, eikä välipala...

      Poista
  4. Mä luulen, että vika ei ole vaatteissa vaan vaatekaapeissa. Ne kutistavat joitakin vaatteita ihan käsittämättömän paljon.

    Mulla on niin, että nyt kun olen opintovapaalla kaipaan töihin ihan järjettömästi, mutta mitä lähemmäksi kesä tulee, sitä ahdistuneempi olen töiden lähenemisestä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Hetken päästä se arki kuitenkin rullaa sullakin ihan omalla painollaan ja muodostuu sen näköiseksi kuin pitääkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku sanoikin tämän vaateongelman johtuvan ilmastonlämpenemisestä... Itsessähän sitä vikaa EI ole. =)

      Onhan tämä erilainen arki kivaa vaihtelua siihen toiseen tavalliseen arkeen.

      Poista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!