Huom! Otsikko on samalla varoitus!
Vuosi sitten syntyi maailmaan ihana ihana pieni poika. Takana on elämäni ehkä rankin ja vähäunisin vuosi, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi pois.
Tasan vuosi sitten heräsin kaikessa rauhassa (viimeisin muistikuva nukutusta yöstä), mies oli vienyt isommat lapset hoitoon ja kouluun. Laskettu aika oli jo mennyt muutama päivä sitten, olo oli möhköfanttimainen. Yhdentoista aikaan alkoi kovasti väsyttämään ja pistin pitkäkseni sohvalle. Kolmelta pitäisi mennä lääkärintarkastukseen, ehdin vielä ottamaan nopeat unet. Unista vaan ei tullut mitään kun olo oli outo ja supistelikin jonkin verran. Soitin miehellekin, että jos tulisi kotiin. Ei mitään vauvaa tänään varmaan tule, mutta jos tulisi minun kanssa sinne lääkäriin. Olo ei oikein ottanut parantuakseen ja kun olisi pitänyt lähteä tulikin jo oikein kivuliaat supistukset. Mies päätti, ettei mennä lääkäriin vaan synnyttämään. Minä kun matkalla kellotin supistusten väliksi kuusi minuuttia tarkalleen, enkä siltikään ollut varma, että syntyykö tänään meille vauva. Näin sitä kolmannellakin kerralla voi olla täysin pihalla. Vartin yli kolme oltiin sairaalan pihassa ja vauva oli maailmassa 17:38. Tässähän oli ruhtinaallisesti aikaa, vaikkakin kätilö ei syntymähetkellä ehtinyt hanskoja käteensä laittaa ennenkuin tyyppi oli jo ns.hollilla.
Kuukaudet on kulunut aivan liian nopeasti. Ensimmäisistä hymyistä ja jokelluksista on jo aikaa. Tällä hetkellä odotellaan lisää hampaita (lisää unettomia öitä) ja uskallusta kävellä ilman tukea. Sanavarastosta löytyy sanat ÄITTI ja ITI. Syöminen ei ole kiinnostanut oikein koskaan. Mitä nyt kissankupin sisältö on kiinnostanut enemmän kuin äidin tekemät herkkuruuat. Painoa näin yksivuotiaana koossa piirun alle yhdeksän kiloa ja pituutta huimat 76 senttiä. Päiväkotia takana kolme itkuntäyteistä päivää ja iltaa, yöt entistä risaisempia.
Mutta tänään juhlitaan yksivuotiasta kullanmurua oman perheen kesken! Suvun ja kummien voimin sitten myöhemmin. Nyt toivutaan tästä hoidonaloituksesta ensin. Ja töiden aloituksesta myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!