Olen viimeisen kahden viikon aikana onnistuneesti vierottanut itseni siitä pahimmasta koukusta. Kofeiinikoukusta. Ja koska en ole ikänäni juonut kahvia, vaan kerännyt päivittäiset suositusannokset ylittävän määrän tuota iloainetta toisesta ruskeasta nesteestä, kokiksesta. Nimenomaan siitä Zero versiosta.
Yhdellä riuhtaisulla tätä kivuliasta vieroitusta ei ole voinut toteuttaa, sillä koko ajan vaanii nurkan takana kivulias coca-cola-päänsärky (TM). Päivä päivältä pienempi lasillinen ennen päänsäryn alkua ja jo pärjää. Viikonloppu meni jo täysin ilman. Taputtelen itseäni olalle.
Elämä alkaa vaikuttamaan melko askeettiselta, sillä herkuton helmikuu on helpottanut sokeriaddiktiota eikä telkkaristakaan tule enää mitään katsomisen arvoista. Lisäksi kun tähän lisää vielä alkoholittomuuden ja uudenvuodenlupauksen syödä enemmän kasviksia, niin mitä jää jäljelle...
No blogistania ja HayDay (virtuaalista maatilanhoitoa).
Voi miksen voisi koukuttua vaikka liikunnan riemusta?
PS.
Opettelin ja muistuttelin mieleeni muuten viime kesänä virkkaamisen jaloa taitoa! Aika koukuttavaa sekin.
Jostain kumman syystä ei ole meikäläiseenkään toi liikuntakoukku iskenyt... Vois kyllä toivoa, että tarttuisi. Kiinni läskiin. ;)
VastaaPoistaSitä liikunnan jälkeistä euforiaa monet hehkuttaa ja onhan sitä hyvä olo. Mutta ei se ole sama asia kuin yksi pala suklaata...pakko saada lisää! =)
PoistaTai jos me ei vaan olla vielä löydetty sitä meidän lajia?