Minusta on tullut oikea Itku-Iita, liikutun milloin mistäkin. Välillä ottaa oikein päähän kuinka pehmo minusta on tullutkaan.
Ei se aina ole ollut näin. Käänteentekevä hetki on ollut Markin kuolema. Siis sen lääkärin teho-osastossa. Niin siinä telkkariohjelmassa. Silloin itkin koko tunnin ja ehkä vähän ylikin. Seuraava itkun paikka oli Rachelin kuolema (Rimakauhua ja rakkautta).
Sen jälkeen kun minusta tuli äiti, mikään ei ole pidellyt patoja. Suurin pudottaja ja Emmerdale tulee tässä nyt viimeisimpinä mieleen. Toivottavasti tuo pakollinen vanhentuminen korjaa tilannetta.
PS.
Muita liikuttavia tilanteita: vauva-uutiset, naima-ilmoitukset, suru-uutiset, kivusta itkevä lapseni, hauska tapahtuma, onnellinen ystävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!