lauantai 16. helmikuuta 2013

Havuja perkele!

Lähdin tänään ostamaan muutamaa unohtunutta juttua lähikaupasta, kävellen. Lähikauppa on kolmen kilometrin päässä ja sinne olen ennenkin vaunutellut. No tällä kertaa päähäni sain kokeilla toista reittiä. Hyvin hoidettu kävelytie vaihtui lumisohjoiseksi tieksi, mutta minäpä puskin eteenpäin. Vieressä suhisteli hiihtäjät omalla ladullaan. Minä puskin eteenpäin, kunnes sitten se kävelytie päättyi ja jatkui latuna! Luulin jo pettämättömän suuntavaistoni pettäneen minut ja sadattelin menemään siinä takaisinpäin tarpoessani. Olin aivan varma, että sieltä puistoteiden lomasta pääsee yhdellä ylämäkinousulla melkein kaupan pihaan. Tuttu reitti löytyi ja sen tutun reitin varrella näin, kuinka se yksi ylämäkinousu oli latua! Ilmeisesti se on herra latumestarin mielestä ihan ookoo, että kävelijät kääntyvät takaisin, ja kiertävät sen reilun kilometrin takaisin, sillä ladulla ei saa kävellä eikä varsinkaan lastenvaunujen kanssa.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa into tuohon hiihtämiseen. Siis olen suunnitellut suksien hankintaa, en suinkaan hiihtänyt ole. Prinsessa on aivan innostunut hiihtämisestä ja hiihti torstaina viisi kilometriä ja perjantaina kolme. Sekin olisi ihan kivaa koko perheen tekemistä. Mutta nyt kun siinä ladun vartta kuljin ja niitä hiihtäjiä katselin, niin tuli taas se totuus siitäkin hommasta mieleen. Niinhän se on, että silloin kun pitäisi luistaa, niin ei luista. Ja sama juttu on sitten sen pidonkin kanssa. Että ei se hiihtäminen ihan oikeasti niin kivaa olekkaan, tasasella ei pääse eteenpäin ja sukset lipsuu. Ja sitten vielä ne ylämäet, niiden harppominenhan oli ihan kamalaa hommaa. Tänä päivänä en varmaan uskaltaisi tulla edes pienintä mäkeä alas sellaisilla kaposilla suksilla. Mun sukset voi siis edelleen jäädä sinne alennusmyynteihin. 

Kaupasta piti muistaa ostaa kolme asiaa. Paluumatkalla tajusin, etten ostanut kuin kaksi. Sen verran oli silmät huurussa kassajonossakin vielä, että tervehdin iloisesti tuttua miestä. Kunnes sitten ymmärsin kurkata uudelleen, että se olikin joku paikallinen juoppohullu, eikä siis tuttu ollenkaan. Kotiin tultuani hyppäsin sitten auton rattiin ja hurautin vielä kauppaan hakemaan sen yhden unohtuneen asian. Otetaan tämä siis ihan kuntoilun kannalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!