Tästä saa ehkä kuvan, että olen siivousfriikki. Sitä en nimittäin ole. Haluaisin kovasti, että olisi aina siistiä ja puhdasta, mutta laiska luonteeni vetää ennemmin sohvannurkkaan kuin imurin varteen. Ja touhukkaat lapseni taas huolehtivat siitä, että tavaraa on joka paikassa, eikä ainakaan siellä missä niiden kuuluisi olla. Meidän prinsessa onkin ratkaissut tilanteen siten, että kun hänen oma huoneensa on tarpeeksi sotkuinen (mitä se siis yleensä on) hän siirtyy aulaan leikkeineen ja siten myös siis aula on täynnä tavaraa. Ja siis sitä tavaraa on, paljon. Aivan liikaa. Hamsteriluonteeni takia harvoin luovun mistään, jos niitä joskus vaikka tarvitaan... No mahdetaanko tarvita. Tunnen vieläkin ylpeyttä itsestäni kun jokin aika sitten annoin sisarelleni keittiönkaapin perältä kasan sinisiä viinilaseja ja jälkiruokakulhoja. Näistäkin olin ajatellut, että niitä varmaan vielä tarvitaan, mutta nyt niitä tosiaan tarvitaan sisareni uudella kesämökillä. Ja kaapissa on nyt hieman enemmän tilaa ja kerrankin olen osannut luopua jostain.
Sisustuslehtiä katsellessa tulee miettineeksi, että missäköhän tämän perheen kaikki turhakkeet ja tavarat on. Oletettavasti joka perheellä niitä siis on. Että onkohan kuvausten ajaksi tavarat sullottu kaappeihin vai pihaan oikein vuokrattu kontti sitä varten? Kuvissa kun esitellään rouvan antiikkista perintökaappia, niin sisälle ei saa kurkata sillä sinne on jemmattu kaikki romut pois kuvausten tieltä ja siis 'räjähdysherkkä'. Tahdon ainakin uskoa näin. Meillä jemmataan tavarat yläkerran vaatehuoneeseen ja lukitaan ovi tarpeen mukaan. =) Ei suinkaan mitään kuvauksia varten, vaan esimerkiksi synttärijuhlien ajaksi. Että sellainen Perfect Home on meillä.¨Mikä on sinun jemmasi?
Nyt ei auta kuin tarttua moppiin. Se on hieno fiilis kun on siistiä, siis edes sen hetken...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!