Suurimmat mokat on tapahtunut puutarhurin ohjeita noudattamalla. Takapihamme on aika tuulinen ja sinne halusimme puun, no puutarhuri suositteli meille rusokirsikkaa. Rusokirsikalla on kaunis kevätkukka ja syysväritys on näyttävä. No niitä ostettiin kaksin kappalein tuuliselle pihallemme. Kunnes ne kaivettiin sieltä ylös ja toinen sai yrittää elämää vielä uudelleen etupihan suojissa. Toinen oli siis jo täysin eloton. Nopean googlettamisen seurauksena selvisi, että rusokirsikka ei tykkää tuulesta. Mitenköhän juuri me eksyimme tämän valepuutarhurin puheille? Nyt kolmantena kesänään uudessa paikassa tuo jäljelle jäänyt rusokirsikka teki jo pari kukkaakin, eli siis toipumaan päin.
Kaikki istuttamani perennat on ainakin kerran jo vaihtaneet paikkaa, sillä enhän minä aloittelija osannut niitä istuttaa niiden kasvukorkeuksien ja kukinta-aikojen ja leviämisnopeuden mukaan. Aivan alussa kysyin äidiltäni, että mikä on rikkaruoho ja mikä taas perenna. Mies taas kysyy edelleenkin, että mikä kukka se perenna on ja minkäväriset kukat siihen tulee. Hän on siis edelleen pihalla. Itse muistan sentään joitakin jo nimeltäkin ja jaan mielelläni vaihtureita naapureiden ja muiden halukkaiden kanssa.
Ja sitten voi ihailla niiden kukkimista. Nyt kukkii jo ensimmäiset kevään ja kesän kukat:
Kevätkaihonkukka jo kukintansa loppumetreillä
Karkaava sammalleimu
Tulikellukka ja kesän ensimmäinen kukinta
Kirsikkapuun kukkaloistoa
Päärynäpuu nupullaan
Rusokirsikan tilalle ostettu pilvikirsikka ei oo niin tarkka olosuhteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!