tiistai 8. toukokuuta 2012

3 kk

Minimies tuli eilen kolmenkuukauden ikään. Hän päätti juhlistaa merkkipäiväänsä olemalla koko päivän hereillä. Koko päivän, poislukien kahdet n.puolen tunnin torkut, sylissä tietenkin. Äiti oli hieman kädetön koko päivän kun päivää ei rytmittänytkään päiväunet.

Ilmeisesti tummat silmänaluseni ja silmäpussini kertovat omaa tarinaansa, sillä todella monet kysyvät huoli katseessaan, että kuinka te nyt oikein pärjäätte tai kuinka teillä on sujunut. Mutta äidin ulkomuodosta huolimatta, meillä on mennyt oikein hyvin. Minimies on ihana eikä turhia hötkyile. Kaksi vanhempaa lasta ovat myös ihania, vaikkakin tappelevat keskenään minkä ehtivät.

Jotenkin en haluaisi vielä todeta, että meidän perhe on tässä. Pää sanoo niin, mutta sydän ei. Prinsessa on tilannut itselleen vielä pikkusiskon vaikka tosiasiassa toisen prinsessan saapuminen hänen reviirilleen olisi varmasti katastrofin paikka. Päätöstä asiasta en ole tehnyt, miehellä on jälleen ehdoton ei (niinkuin oli kolmannestakin lapsesta). Mutta nyt on aika nauttia näistä ihanista lapsista ja seurata heidän kehitystään. Ehkä tässä vielä saadaan pää ja sydän samalle aaltopituudelle tässä asiassa.

Tässä kuitenkin meidän Minimies poseeraa:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!