Varokaa, häikäisyvaara!
Koko pitkän syksyn ja talven ja keväänkin on niitä varjeltu kylmältä ja teräaseilta. Ja nyt helteiden tultua niitä pitäisi julkisesti esitellä.
Sääret! Siinä ne nyt pönöttää kirkuvan vaaleina hameen alta. Kun suurimman osan vuodesta ne hoitavat sitä tärkeintä tehtäväänsä eli pystyssä pysymistä ja kävelyä yms., niin kesän koittaessa niiden pitäisi vielä näyttää hyviltä. Karvattomilta ja ruskettuneilta.
Onneksi on itseruskettavat, tai minun tapauksessani itsepäivettävät! En oikeastaan rusketu koskaan, kasvot ehkä päivettyvät ja saavat pisamia pintaan, säärille ei tapahdu mitään. Ne ehkä karaistuvat kylmässä kesäillassa, mutta auringosta ne ei piittaa, eikä ainakaan rusketu.
Toinen onnelliseksi tekevät asia on, että en ole yksin. Juuri näin alkukesästä meitä valkokinttuja on paljon liikenteessä. Loppukesästä minulta sitten kysellään, että etkö ollenkaan ole ollut ulkona tänä kesänä...
Aurinkoista helluntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!