Tänään on aherrettu ryytimaan kimpussa. Meillä ryytimaa käsittää kasvualueen, jolla kasvaa vadelmaa, mansikkaa, raparperia ja pensasmustikkaa. Nyt on kaikki mansikat kaivettu ylös, samoin vadelma on löytänyt uuden paikan. Viime kesänä koko ryytimaa näytti epätoivoiselta risteytysyritykseltä, kun pensasmustikan juurelta kasvoi vadelmaa ja mansikka yritti kaveerata liiankin kanssa vadelman kanssa. Mutta kuinka hyviä näistä yhdistelmistä olisikaan tullut?
Nyt kaikille tulee omat kasvulaatikot ja juurikankaalla yritetään estää leviäminen. Kovin on työläs homma, onneksi mies jaksaa vielä ainakin heilua lapion varressa. Nyt pitää jännityksellä odotella, että tuleeko tänä kesänä satoa. Ja tuleeko samalla ryytimaasta vähän kivemman näköinen. Havittelen läheisen heppatallin nurkilla lojuvaa tiilikasaa ryytimaani käytäviksi. Kun tontti on pieni, niin olisi kiva jos ryytimaakin näyttäisi edustuskelpoiselta. Tosin se tarkoittaisi, että jonkun (=minun) pitäisi myös huolehtia, että rikkaruohot ei olisi ne elinvoimaisimmat siellä. Ja kuitenkin se on vain ryytimaa...
Puutarha ei koskaan ole valmis, että tehtävää jää vielä ensi kevääksikin. Onni vai ei? Pitäisikö se joskus saada valmiiksi?
Nyt ruuanlaittoon ja ajattelin viimevuotisesta sadosta tehdä vielä mustikkapiirakan, kun sitä satoa vielä pakastimen perältä löytyy. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!