maanantai 28. toukokuuta 2012

Armas aika

Ymmärsin juuri, että on luojan lykky ettei meitä vanhempia ole kutsuttu ekaluokkalaisen kevätjuhlaan. Se suvivirsi iskee jo pelkkänä ajatuksena suoraan sinne mistä päättymätön kyynelvirta saa alkunsa. Se ei ole mitään kaunista. Ja olen myös ainoa, joka yrittää peitellä kyyneltulvaa ja hytkyviä hartioita.

Kun olin menossa naimisiin sain vinkin, että kyyneleet saa hyvin estettyä sillä, että miettii kauppalistaa kun se itku on alkamassa. Lopputuloksena tästä on se, että en muista paljon mitään mitä pappi on meille vihkiessään puhunut. Ja myönnetään, että olen tätä kauppalista -ajatusta jatkanut parit muutkin tunteelliset juhlat ja surujuhlatkin.  Ja vain välttääkseni liiallista tunteilua.

Kevätjuhlat, joulujuhlat, ristiäiset, häät ja hautajaiset. Leipää, maitoa, juustoa, jogurttia, kananmunia ja porkkanoita.

Täten teen parannuksen ja annan itkun tulla kun se on tullakseen. Ja se voi jopa olla, että siellä kun oikein omilla punasilmillään vilkuilee muita niin voi löytää kaltaisensa.

En kuitenkaan lähde kuokkimaan sinne juhliin. Voin vaikka testata asian kuuntelemalla sen suvivirren. Alusta loppuun. Eihän siinä montaa säkeistöä ollut?




ps. Olen itkenyt myös ekaluokkalaiseni ensimmäisessä vanhempainillassa ja voimisteluseuran joulu- ja kevätesityksissä vauvaryhmien esiintyessä. Voin silti lyödä vetoa, ettei kukaan huomannut. Itkeeköhän siellä kaikki muutkin, salaa?

pps. Nyt kun tässä tunnustukset satelee, niin itken myös kun laulan tyttärelleni iltalauluna suojelusenkeli -laulua (Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...). Eikai tunteet nyt pahasta ole? Vai eikö oo kaikki lelut laatikossa? =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!