Kouluaikojen parhaalla kaverilla oli tapana tehdä läksyt heti kotiinpäästyään. Iltapäiväkerhoa ei sillon oltu keksitty, joten vietin usein iltapäiväni tämän bestikseni kanssa. Ja tein läksyni. Mutta jos menin itsekseni kotiin...niin ne läksyt jäi tekemättä.
Nyt yritän tokaluokkalaiselleni opettaa, että läksyt tehdään heti, niin jää loppupäivä aikaa ihan omiin juttuihin. Joka päivä selitän selittämästä päästyäni, että mitkä hyödyt siitä hetimmiten tehdyistä kotitehtävistä on. Mutta jotenkin se vaan on periytynyt se 'minkä voit jättää myöhemmäksi, jätä' -geeni ja on sitten tiukassa.
Mistä tulikin mieleeni, että viikonlopuksi olisi tulossa tupa täyteen porukkaa ja pitäisi siivota. No ehtiihän sitä perjantaina ja lauantainakin aamupäivällä...
PS.
Sillä mun bestiksellä oli keskiarvo lähempänä kymppiä koko kouluajan ja mulla siinä kasin pinnassa. Jos olisi ihan oikeesti tehnyt niitä läksyjä, niin kuinka fiksu sitä olisikaan.
Just eilen puhuttiin, et mies ei tehnyt läksyjä ja nero, mä tein ja olin ja olen "tyhmä". En nyt keksinyt itselleni sopivaa termiä :)
VastaaPoistaArvaa vaan toivonko miehen geenien periytyneen lapsiin...
Toi läksyvääntö on rasittavaa. Ymmärrän ettei jaksa tehdä koulun jälkeen heti, mutta ennen kuutta haluan et olis tehtynä. seiskalta lapset vaan kiukkuaa ja vollaa. :)
Ei se mielekästä olekkaan heti kotiintultua niitä läksyjä tehdä. Mutta jos itse ottais töitä kotiin, niin paras olis tehdä ne heti pois eikä sitten kun nukkumatti kolkuttelee. Kuinka moni aikuinen vaan niin tekee?
VastaaPoistaToisaalta tää läksyrumba on hyvää kertausta, sillä kuka muistaa enää mitä on koulussa oppinut. No, en minä ainakaan.