Hammaslääkärin tuoli kutsuu parin tunnin päästä. Kannustava perheeni löi vetoa reikien määrästä ja kyllä, ihan rahasta vielä. Esikoinen luotti äidin hammaskalustoon nollaveikkauksella, mutta pahoin pelkään, että pääsen istahtamaan hammaslääkärin lepolasseen vielä toistekkin. Mä olen kyllä ihan hammaslääkärin kaveri, joskus jopa olen nukahtanut kyseiseen tuoliin kesken toimenpiteiden.
Viikonloppu tuli vietettyä tiukasti suvun syleilyssä. Kokoonnuttiin siskojen kanssa ja samalla isovanhemmat ja kaikki kahdeksan serkustakin sai nauttia toistensa seurasta. Luulen, että vanhempani huokaisivat helpotuksesta kun autot lähti pihasta ja oli päiväunien aika. Samoin olen minäkin päiväunia vailla.
Onneksi on se hammaslääkäri päiväuniaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!