Tyttäreni leijonanmetsästäjä

Se on oikeastaan ihan kiva, että Prinsessan jumppaan on vähän pidempi matka, matkalla voidaan rauhassa jutella. Tai minä oon enemmän se kuuntelija näissä jutuissa. Tänään keskusteltiin mm. seuraavaa:

Prinsessa: Äiti, mä näin kun yks mies joi tuolla isolla kalliolla viinaa ja putosi mereen. Viinaa ei sais juoda, eihän äiti?
Äiti: No ei sais...
P: Kato se viina on sellanen kovisten juoma ja se mies ei sitten ollut kovis kun se ei sopinut sille!

P: Mä tiedän, että tuolla on Suomen presidentin kesälinna!
Ä: Tiedätkö ketä on Suomen presidentti?
P: No en tiälä!
Ä: Sauli Niinistö.
P: Ai, onkse poika vai? (pettyneenä)

P: Mä tiedän mikä musta tulee isona!
Ä: No?
P: Ampuja!
Ä: (OMG!)
P: Mä ammun kaikkia eläimiä, sitten kun te ette enää jaksa mennä illalla kauppaan, niin saadaan ruokaa.
Ä: Ainiinkuin metsästäjäkö susta tulee. Mitä eläimiä sä sitten metsästät?
P: No leijonia ja leopardeja, siilejä ja poroja. Tai no poroja on varmaan vähän vaikea metsästää kun ne voi puskea. Iskän pitää ostaa mulle sitten sellanen kuula-ase, millä voi metsästää.

P: Mä rakastan vaan äitiä, iskää, isoveljeä, pikkuveljeä ja meidän kissoja.
Ä: Etkö sä rakasta isovanhempiakin?
P: No en. Kun mun aivot käskee rakastamaan äitiä, iskää, veljiä ja kissoja. Ja sitten kun sinä ja iskäkin kokoajan käskette mua, niin en mä enää enempää kestä.