Kuuntelin seuraavanlaista keskustelua aamulla sängynpohjalta:
Esikoinen 7v.: Mä en löydä kaukosäädintä
Esikoinen: MÄ EN LÖYDÄ KAUKOSÄÄDINTÄ!
Prinsessa 4v.: Ei siitä nyt tarvi hermostua. Etsitään yhdessä, jooko? (äitinsä äänensävyllä)
E: Joo (masentuneena)
P: Ootko sä etsinyt tuolta hyllyltä tai tyynyjen alta?
E: No olen! SE EI OLE MISSÄÄN! MÄ EN IKINÄ SAA PELATA!!! (alkaa itkeä)
P: Ei tämä nyt ole itkun asia, kyllä se jossain lähellä on. Mä autan sua.
Tähän keskusteluun kiteytyy hyvin meidän perheen sukupuoliroolit. Miespuoleiset ei ikinä löydä mitään, ei edes nenänsä alta. Ja me naiset sitten saadaan etsiä ja rauhoitella kadonneista tavaroista hermostuneita miehiä. Myös siis näitä miehen- ja naisenalkuja. Prinsessan sanavalinnat on täysin kopioitu minulta, myös äänensävy. Luultavasti asentokin on ollut äidiltä lainassa.
Kun se kaukosäädin sitten löytyi, alkoi pelit ja meteli. Sitten käytiinkin tämä keskustelu:
Äiti sängynpohjalta: HILJAA!
E & P: Okei!
(meteli jatkuu)
Ä: HILJAA!
E & P: No joo joo!
(meteli jatkuu)
Ä: Osaatteko te olla hiljaa?
E & P: No okei!
(meteli jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!