Meillä oli tänään Prinsessan kaverisynttärit. Olen kuin varjo entisestäni.
Kymmenestä lapsesta (7 tyttöä ja kolme poikaa) tulee melkoinen ääni. Kun kaikki sokerilla kuorrutetut ilosta kiljuvat lapset haluavat huomiosi samaan aikaan, lopputulos on vähintään kuulonalenema. Enemmän kuin reilua olisi ilmoittaa lasta synttäreille tuodessa, että lapseni pelkää kovia ääniä (vaikka pystyy kyllä vaivatta tuottamaan niitä) tai että lapsi pelkää ilmapalloa (niitähän harvoin on synttäreillä).
Puolitoistatuntia vauhtia, huutoa ja kiljuntaa. Meillä kotona. Kaatuneita laseja, lahjanaruja ties missä. Ja joku vielä paheksuu niitä ulkoistettuja synttärijuhlia. Tuleva vävypoikani (tai näin on minulle ilmoitettu) itki eteisessä, että ei nämä juhlat vielä saa loppua. Ja toinen tuleva vävypoikani (näinkin on minulle ilmoitettu) oli sitä mieltä, että tulee huomenna uudelleen. Ei muuta kuin patteri irti ovikellosta ja talo pimeäksi tästä eteenpäin.
Joo joo, tärkeintähän oli se, että Prinsessa sai kunnon juhlat ja että kaikilla LAPSILLA oli kivaa. Aion selättää tämän tinnituksen syömällä läjän jäljellejääneitä herkkuja. Vaaka kiittää!
PS.
Pitää ehkä avata skumppapullo. Jos uni tulisi paremmin pikku poreissa, vaikka korvissa soikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!