Joulusta asti joka aamu, yleensä kukonlaulun aikaan, sängyn vieressä seisoo Prinsessa. Tyttö, jota normaalisti on saanut herätellä moneen kertaan ja muutenkin on hyvillä unenlahjoilla siunattu tuo lapsi. Tai siis oli, siihen asti kunnes meille tuli iPad.
Aamun avaus siis ei suinkaan ole iloinen aamuntoivotus, vaan 'saanko pelata aippädillä?' -tiedustelu. Vastaus on joka aamu sama: et saa, mene takaisin nukkumaan. Prinsessa kääntyy kannoillaan ja poistuu. Ei suinkaan omaan sänkyynsä vaan telkkarin ja joskus sen aippädin äärellekin. Puolen tunnin peliajan vahtiminen on aamun tunteina haasteellista, joten olen päätynyt piilottamaan tuon kapineen.
Ihan kiva kapistus tuo onkin, onneksi puolen tunnin peliaika ei päde äitiin, sillä virtuaalisen maatilani hoito vaatii enemmän aikaa. Tälläiselle potentiaaliselle peliaddiktille se vempele ei sovi, tai siis ei sopisi...
Jaahas, sato on valmis, pitää mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!