Minä suojelen sinua kaikelta

Minä suojelen sinua kaikelta, 

mitä ikinä keksitkin pelätä.

Ei ole sellaista pimeää,

jota minun hento käteni ei torjuisi.

Paitsi hammaslääkäriltä.

Kävin esikoisen kanssa hammaslääkärissä ja häneltä poistettiin kaksi maitohammasta. Rehvakkaasti hän oli etukäteen sitä mieltä, että ei häntä satu yhtään. No kaikkihan tietää, että sattuu, ainakin vähän. Jo pelkkä puudutuspiikki sai itkun. Toinen hampaista irtosi helposti ja toinen olikin sitten hankalampi. Poika ulisi, että sattuu. Ja äitiäkin sattui, yritin rauhallisella äänellä muistuttaa hengittämään välillä, vaikka itselläkin teki pidättää hengitystä.

On se vaan luojan lykky, että mitään tämän pahempia toimenpiteitä ei ole lapsille tarvinnut tehdä. Ja toivotaan, ettei tarvettakaan moisille tule. Äitini ei koskaan voinut tulla mukaan edes verikokeelle, hän kun on herkästi pyörtyvää sorttia. Joka on muuten periytyävä ominaisuus, sillä minä olen myös pyörtynyt verikokeessa ja pari kertaa se on ollut todella liki ihan perus sairaalan tervehdyskäynnillä. 

Siellä hammaslääkärin penkillä tuli muisto lapsuudesta, kun minulta poistettiin maitohammasta. Heti sen jälkeen, kun hammas oli irti, juoksin isäni (äitihän ei sinne voinut tulla) syliin ja oksensin siihen. Osasin muuten esikoiselta heti kysyä, että onko paha olo ja olihan se. Iso pirtelö kovasti helpotti oloa, niitä ei silloin 80-luvulla tarjottu.

PS.
Otsikon biisi oli väärinkuultujen biisien listalla, nimellä: minä suojelen sinua taiteelta. Kertooko se enemmän biisistä kuin kuulijasta?