Kaksi asiaa, jotka on tällä viikolla saanut minut itkemään.
1. Viime aikoina on usein mieleeni pompsahtanut ystäväni, joka kuoli jo reilu kymmenen vuotta sitten. Aivan liian aikaisin ja aivan odottamatta. Maanantaina törmäsin kauppareissulla toiseen vanhaan ystävään, joka myös on kotiseudultani muuttanut tänne ja kerroin hänellekin näistä muisteloista. Yhdessä siinä sitten muistelimme ja kertasimme vanhoja tapahtumia. Muistelimme ystäväämme, kerroimme mitkä asiat muistuttaa hänestä ja mitä hänelle haluaisi sanoa nyt. Kun pääsin kauppaan ja juttukaverini kohti kotiaan, minä purskahdin itkuun. Kyyneleitä ei pidellyt mikään. Noloahan se vähän oli puristella siellä tomaatteja ja itkeä.
2. Tänään sain kuulla ihania vauvauutisia. Ensin halasin tiukasti ja sen jälkeen aloin itkemään. Iloinen odottaja oli hieman hämmentynyt mun reaktiostani, mutta silkasta ilosta itkin. Tiedän, kuinka odotettu ja toivottu tämä tuleva onni on. Minäkin olen odottanut ja toivonut jo usean vuoden. Ja vaikka se ihanaa -sana onkin jo kohta loppuunkulutettu, niin ihanaa!
Ilosta ja surusta itken. Vaihtoehtoina olisi tässä vaiheessa, että olen joko raskaana tai muuten vain sekaisin. Valitettavasti se ei ole tuo ensimmäinen vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!