"Herään käsien puutumiseen. Eikä ihme, sillä torkun pinnasängyn laidalla, kädet kiinni unikoulutettavassa. Kello näyttää kymmentä minuuttia enemmän kuin viimeksi tarkastaessani, 03:50. Kun siirrän kädet, unikoululainen herää ja ähisee, lopulta huutaa. Alkaa tämän yön ehkä seitsemässadas hiljainen Tuiki tuiki tähtönen ja vauva sulkee ensin suun ja lopulta myös silmät. Irrotan kädet pinnasängystä ja lopetan laulamisen. Flunssainen mies yskähtää sängynpohjalla. Pieni tuhisija havahtuu höyhenenkevyestä unestaan, pönkeää pystyyn vastustelustani huolimatta, silmät on kirkkaat ja iloiset. Nyt nukutaan ja huuto alkaa taas. Tuiki tuiki tähtönen... Onko tässä mitään järkeä? Kello on jo aamuyössä, olen torkahtanut kerran, vauva tuhat kertaa. Kumpikaan ei nuku. Mies ei nuku, esikoinen on siirtynyt alakertaan sohvalle"
Olen aika valmis luovuttamaan. Päivisin olen poissaoleva, kiukkuinen, kärttyinen ja väsynyt. Unikoulutettava nukkuu kolmen tunnin päiväunet. Naapuri kysyi jo viidennen unikouluyön jälkeen iltayhdeksältä, että olenko juuri herännyt. Silmäpussit muurautuu umpeen.
Ei ne yölliset perkeleet auta. Ensi yönä meillä nukutaan.
PS.
Yöllä kävi mielessä joku unikouluohje. Ammattilaisen ohje: Silitä lasta hellästi selästä rauhoittaaksesi lapsen omaan sänkyynsä. Ihan vaan kysyn, että miten ihmeessä kiemurtelevaa ja pystyyn nousevaa sitten silitellään rauhoittavasti. Saa tulla meille työharjoitteluun se joka ammattilaiseksi tässä asiassa pyrkii.
Onko teillä mahdollisuutta laittaa tätä unetonta nukkumaan yksin omaan huoneeseen, vaikkapa väliaikaisesti?
VastaaPoistaJa sitten joku mobile tms. musiikkilelu sängyn lähelle, mutta ei lapsen käden ulottuville. Ja sitten (niin kait miljoona kertaa) käydään laittamassa se itkevä lapsi pitkälleen ja se unimusiikki päälle. Ja sitten vaan pois. Muutaman eka kerran voi sanoa rauhoittavasti (niin sen huudon yli) hyvää yötä, nyt nukutaan. Mutta sitten ei sanota enää mitään. Ja sitten sitä sinne huoneeseen menoväliä pidennetään koko ajan. Siis systemaattisesti.
Kannattaa kokeilla. Meillä tepsi aikanaan.
Niin ja laitetaan naapureille pino pahoittelukirjeitä :)
Onnea!
-Liisi-
Vaihtoehtoja on kokeiltu jos jonkunlaisia. Musiikkilelu tuntuu vaan virkistävän tyyppiä ja sitten alkaa tanssiminen siellä pinnasängyssä. Meillä ei yöllä kyllä jutella, mitä nyt äiti hiljaa kiroaa itsekseen. Ja samaa olen miettinyt, että jos se ylimääräinen huone olisi, niin auttaisiko se. Suunnittelin tuuppaavani koko pinnasängyn vaatehuoneeseen. Kyllä tämä kai seuraavan viidentoistavuoden sisällä tästä vielä iloksi muuttuu. =)
VastaaPoistaSelvää yökerhoainesta, tanssii keskellä yötä ;)
VastaaPoistaNiin, kyllähän se elämä muuttuu. Nykyään valvovat tietsikan ja facebookin kanssa ja nukkuvat lomalla yhteen ehkäpä kahteenkin päivällä. Mutta eivät tietty itke öisin:)
Tsemppiä sinulle!
-Liisi-
Tällä juniorilla on tosiaan rytmi veressä. Radiosta tuli 'I'm sexy and I know it' -biisi ja meidän vauva nauraa ja tanssii sen tahtiin.
PoistaNiin, ei nukuta siis ennenkuin eläkkeellä. Ja silloinhan ei sitten enää nukuta. =)
Kiitos tsempityksestä. Sitä tarvitaan!