Tuiki tavallinen hetki: Katselen ympärilleni ja totean, että jotain pitäisi tehdä.
Muutoksenhakuisuus. Joskus se selätetään siivouksella ja mööpelihumpalla. Joskus se ei millään riitä ja pitää avata Vepsäl...eikun Ikean kataloogi. Tänään tavallinen hetki koostuu värikartan tutkinnalla. Samalla pitää tutkia kalenteria, että mihin väliin mahtuisi pienet maalivalssit. Näillä hommilla kun on tapana levitä, eli mitä seuraavaksi maalataan ja mitä pitää ostaa ja vaihtaa. Esimerkiksi telkkarihuoneen seinänmaalaus aiheuttanee sen, että tv-tasokin pitää uusia.
Tässä jälleen yksi asia, jota A-Noppini ei voi ymmärtää ollenkaan. Hän suorastaan paheksuu, että meillä on olohuoneessa sohva taas vaihtanut paikkaa, eikä häneltä ole kukaan kysynyt edes mielipidettä. Saati, että hyvät seinät mennään maalaamaan uudelleen. Hän kun on nykyiseen taloonsa muuttanut vuonna 82 (siis 1982) ja huonekalut on vieläkin samoilla paikoilla kuin silloin. Lisäksi hän on opastanut perikunnan (eli ainoan poikansa) siihen, että keittiönkaappeja tai ruokatilan hyllyä ei sitten saa poistaa eikä missään tapauksessa maalata.
Loppukaneettina haluan vielä todeta, että toivon muutoksenhaluisuuteni säilyvän. Edes anopin kiusaksi.
Muutokset on ihania. Mä viime viikolla kaverin kanssa pyöritin olkkarin kokonaan ympäri ja koko koti on sen myötä uusi. Miehelle kerroin puhelimessa ja se hieman varovaisesti kysyi mitä tarkoittaa uusi. Sanoin ett ihan uuden näköinen ja penniäkään ei mennyt rahaa. IHANAA! Uusi avara koti, ilmaiseksi.:)
VastaaPoistaSe on just hieno hetki, kun kaikki on valmista ja on siistiä sen sekunnin verran. Ja kun voi vaikka sitä maalattua seinää tuijotella, että minä tein tuon! =) Mies meilläkin vaan toteaa, että jaa, käänsit tuon sohvan nyt sitten noin... =)
Poista