Meillä juhlittiin sunnuntai-iltana esikoisen kaverisynttäreitä. Juhlat oli keilahallilla yhdeksän miehenalun ja kahden aikuisen voimin.
Vauhtia riitti, samoin vaarallisia tilanteita. Näin jälkikäteen mietin, että ehtikö niillä olla hauskaa, kun koko ajan oli kiire tehdä sitä ja tätä. Osa hauskuutta kuitenkin taitaa olla se, että tehdään sitä ja tätä, kiireellä maustettuna. Tietenkin ohjelmassa oli tuhmien juttujen kertomista, rajojen testausta, herkuttelua ja sitä keilausta.
En tiedä haluaisinko, että oma lapseni kertoo missään synttäripöydässä ihan niin tarkkoja juttuja oman perheensä elämästä mitä tänään kuultiin. Tai ainakin toivoisin, että asiaan suhtaudutaan huumorilla, kuten me teimme.
Mielessä kävi, että ihan samanlaisia aikuisetkin on juhliessaan. Varsinkin kun on reippaasti alkoholia nautittuna. Bonuksena tietty paha olo ja kipeä tukka seuraavana aamuna. Samoin sitä joku keksii hypätä pöydälle tanssimaan, lasit kaatuilee ja painiottelukin on ihan normaalia.
Perjantaina on vuorossa Prinsessan kaverisynttärit, ihan kotioloissa. Prinsessan suruna on, että voiko hänen poikaystävänsä (3kpl) syödä kakkua prinsessalautasilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!