Meidän entisillä naapureilla oli tarkka systeemi joulukorttien suhteen. Joka vuosi siellä merkittiin ylös keneltä on kortti tullut ja vain niille kortin lähettäjille lähetettiin seuraavana vuonna kortti. Olen ahkerasti pitänyt huolta, että me lähetämme. Ja saamme.
Nyt tutkailin joulukortteja ja mietin, että koska olen kenetkin kortin lähettäjän viimeksi nähnyt. On niitä joita tapaa säännöllisesti ja sitten oli muutama, joiden kanssa yhteydenpito on vain sitä joulukorttien lähettämistä.
Pitäisikö se joulukorttituttavuus nostaa uudelle tasolle vai unohtaa kokonaan? Useimmiten nämä joulukorttitutut on ihmisiä menneisyydestä. Sellaisia, joiden kanssa on aikanaan viettänyt paljon aikaa ja jos ei muuta, niin yhteisiä muistoja on roppakaupalla.
Sitten on niitä, jotka on kiirevuosiensa tiimellyksessä jäänyt näkemättä. Vaikka tapaamisia on yritetty sopia, aina on jonkun lapsen jääkiekkoturnaus tai ratsastuskilpailut.
Minä kun aina valitan, että ei ole aikaa nähdä kavereita, eikä sukulaisiakaan (niistä ei aina niin väliäkään). Mutta niitä kortteja tutkiessa valkeni sellainen juttu, että vaikka minä kutsun, niin meitä ei kutsuta. Suurin osa niistä, joita suhteellisen säännöllisesti tapaamme, tapaamme siitä syystä, että minä olen järjestänyt ja kutsunut. Miksei meitä kutsuta?
No tietenkin mies antoi selityksen: "Kuka nyt haluaa tälläsen apinalauman kylään? Kukaan ei halua kutsua perhettä, jossa on kolme lasta."
Niin ja sitten on vielä se yksi joulukorttikategoria. Sukulaiset. Miehellä on pieni suku, siitä huolimatta yksi sieltä kategoriasta tullut joulukortti pisti miehen ihmettelemään, että ketä ne on. Kortissa oli perheenjäsenten etunimet ja lasten kuvat. Hän kun luuli, että ne on jotain mun tuttuja.
Ihan samoja mietteitä käydään täälläkin läpi joka vuosi. On muutamia vanhoja ystäviä, joiden kanssa ystävyys on tosiaan typistynyt pelkästään siihen joulukorttiin. Toisaalta tuntuu hieman turhalta lähettää kortteja heille, kun samaan aikaan moni paljon useammin tavattu tuttava jää ilman korttia - mutta toisaalta sitten hirvittää ajatus, että joulukortin myötä katkeaisi sitten se viimeinenkin side näihin ihmisiin, jotka kuitenkin ovat oikein mukavia ja hyviä ihmisiä.
VastaaPoistaLoppujen lopuksi tuudittaudun siihen olettamukseen, että suurin osa ihmisistä ei tee niin suurta numeroo joulukorteista - ilahtuu niistä, jotka saa, mutta ei kuitenkaan pidä mitään mustaa listaa niistä, joita ei saa.
Juurikin näin, että ei halua katkaista sitä viimeistä yhteyttä. Mä nyt päätin paria joulukorttituttua lähestyä turvallisesti facebookin kautta, jos vaikka päivitettäisi tiedot. Jos ei muuta yhteistä enää löydy, niin hyviä muistoja ainakin voi muistella.
PoistaMinä ainakin ilahdun niistä korteista ja harmistun, jos meille tulee kortti joltakin, jolle en itse ole ymmärtänyt lähettää. Tänä vuonna niitä tuli kaksi. Ne nimet kyllä kirjoitin muistiin. =)