Miten anoppi lepytetään?

Anoppi kiukuttelee.

Ensimmäinen syy: kun emme laittaneet rahaa veteraanikeräykseen, vaikka heidän tuttavansa olivat ruokakaupan tuulikaapissa päivystämässä keräyslippaan äärellä.

Jos ihan joka lippaaseen laittaisi lantin, saisi kyllä palkkansa tuhlattua. Kerätään veteraaneille, lapsille, kehitysmaan lapsille, nuorille, syrjäytyneille nuorille, yksinäisille, vanhuksille, yksinäisille vanhuksille, löytöeläimille, eläimille, luonnolle, ihmisoikeuksille ja mäkihypyn maajoukkueelle. Mitenkään veteraanien tekemää työtä väheksymättä, tällä kertaa lantti jäi kotiäidin rahastoon. Se juttu tässä nyt tietty oli se, että mitä ne heidän tuttavansa asiasta ajattelee. 

Toinen syy: Anoppi ehdotti, että lähdettäisi ensi jouluna porukalla jonnekin etelän lämpöön. Ja minä sanoin, että menkää vaan. 

Minä kun en halua lähteä. Vai pitäisikö haluta, koska anoppi tahtoo? Joulu on ainoa piristysruiske pimeässä talvessa ja silloinkin pitäisi lähteä jonnekin muualle. Mielummin vaikka marraskuussa tai helmikuun alussa, mutta ei jouluna. 

En ajatellut lepytellä...