Parkkipaikkakin löytyi heti ovenvierestä.
Mutta omituista oli heti kaupan ovella vastaan tullut vanhempi pariskunta, jotka molemmat itkivät. Oli oikein pakko kääntyä katsomaan, että löytyykö selitystä selkäpuolelta, mutta ei.
Banaanipussi avautui ilman hammastenkiristystä.
Olen jo jonkun aikaa katsonut, että tuttu kassatäti näyttäisi olevan pieniin päin. Edelläni oleva herrasmies häntä asiasta onnitteli, vaan eipä ollutkaan asia niin. On vaan joulusuklaat sujahtanut parempiin suihin jo hyvissä ajoin ennen joulua. No, onneksi se en ollut minä joka hänelle asiasta mainitsi.
Ostin kassojen jälkeen kukkapisteeltä vielä pari hyasinttia. Myyjä veloitti niistä neljä euroa vähemmän kuin mitä hintalapussa oli. Ostin ässäarvan (säästyneellä neljällä eurolla) ja myyjä sanoi, että enhän minä täällä olisi töissä jos tietäisin missä niistä se voitto on.
Ulko-ovelle mennessämme, vastaan tuli keski-ikäinen nainen, joka kuiskasi meille: Älkää menkö ulos, siellä on tosi kylmä.
Tästä voisi päätellä, että tuo vanhempi pariskuntakin oli kommentoinut kassatädin leventynyttä keskivartaloa ja siksi itketti. Kukkapisteen täti taas on yrittänyt bongata sitä täyspottia niistä arvoista ja sain katkeran selityksen. Tämä viimeinen kuiskaava rouva taas kaiketi toivoi, että me oltaisi jääty kauppaan odottamaan kesää. Ehkä se on parempi pysyä loppupäivä neljän seinän sisällä.
Esiteini tokaluokkalainen sanoi melko kovaäänisesti tuon kuiskaajan häivyttyä selkämme taakse, että: Mikä ihme seko toi nyt oli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!