Se kuusi nimittäin.
Viime hetkellä mies tosin ehdotti, että jätetään se ulos tai ostetaan vaan ihan pieni kuusi. Minä voitin tämän erän.
Ei tämäkään tapahtuma meidän perheessä noudata mitään Strömsön kaavaa, mutta iso kuusi on nyt olohuoneen nurkassa koristeltuna ja valot kirkkaasti loistaen. Kaikki perheenjäsenet on iloisia siitä, että se on nyt hoidettu. Minä ehkä kaikkein eniten, sillä mielestäni kuusi on ehdottomasti yksi parhaista jutuista koko joulussa. (Ja siitä löytyy muistoja vielä yleensä juhannuksenakin).
Lapset hoiti kuusen koristelun ja nyt kaikki pallot on nätisti ryhmitelty tasan kahteen kohtaan kuusessa. Aika paljon jäi koristelematonta osaa, mutta persoonallisuudesta saa täydet pisteet.
Myös piparkakkutalo on valmis. Se on lasten koristelujen jäljiltä maailman rumin, mutta ainakin niillä oli hauskaa sitä tehdessä. Olihan talon pihaan tehtävä ulkohuussi, ja nyt tuo ulkohuussi on pursotettu täyteen pinkkiä ja vihreää sokerikuorrutetta.
Prinsessa on kummeiltaan saanut joka joulu todella hienoja kuusenkoristeita. Niitä olin kovasti kuuseen laittamassa tälläkin kertaa, vaan Prinsessa kielsi. Hän haluaa säästää niitä, että pysyvät ehjinä. Eli meillä on hienoimmat joulukoristeet laatikossa joulunyli, ihan vaan ettei äiti riko niitä.
Kysymys kuuluu, että kun joulu kerran on lasten juhla, niin yhdessäkään sisustuslehdessä ei kaiketi ole lasten koristelemat kuuset ja piparkakkutalot? Vai onko se vaan minun lapseni, kenellä ei ole sisustuksellista silmää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!