Ei niitä fiksumpia vetoja

Huomenna pitäisi pakata perheen joulukamat kasaan, sillä lauantaina olisi lähtö kohti mummulaa. Minun suunnitelmani on lähteä heti kun esikoinen on saanut todistuksensa ja syönyt sen koulun tarjoaman jouluisen jätskinsä. (Kevätjuhlassa tarjotaan kai piparia). Tosin mies on lähdössä vasta sitten kun esikoisen säbä- ja lätkätreenit on ohi joskus iltapäivällä. Esikoinen (jota käytämme törkeästi välikätenä asiassa) valitsee lähtöajan sen perusteella kuka häneltä asiaa tiedustelee. Kahdelta nuorimmalta kukaan ei ole edes kysynyt.

Keskusteluun ei ole vielä heitetty sitä kuuluisaa tulkaa-bussilla-perässä -kommenttia, johon olen turvautunut aikaisemmin vastaavissa tilanteissa. Jotenkin mulla olis sellanen kutina, että voitan tämänkin taistelun.


Tässä joulustressittömässä tilassani päätin järjestää huomenna glögikutsut. 

Jopas kannatti, nyt on sitten siivottava ja laitettava jotain tarjottavaa sen glögin kanssa. Mutta kyllä se on kiva nähdä ihmisiä ja näppärästi tulee hoidettua se joululahjojen vaihto ilman isompaa autoilukierrosta ja aikataulujen sopimista. Mutta ilmeisesti vähän jotain stressiä pitää olla. Onko se edes joulu, jos ei ole yhtään paineita mistään?

PS.
Siivotessa mietin asioita, joista saa hyvän mielen, palataan asiaan huomenna.