Jouluostosviikko

Olenkohan tällä viikolla joka päivä ollut jouluostoksilla...

Miten voikin olla niin hankalaa! Kierrän ja kierrän, vaan en mitään löydä. Etukäteissuunnittelu on aivan turhaa, koska niitä juttuja ei taatusti sieltä kaupasta löydä mitä on ajatellut. 

Ostin minimiehelle pari lahjaa ja ajattelin jo, että ei muuta tarvita. No seuraavaksi törmäsin superaletuotteeseen ja ostin senkin. Miksi ihmeessä? Kahden vanhemman kohdalla yritän toteuttaa jonkinasteista tasa-arvoisuutta, ei välttämättä arvossa, mutta määrässä. Että jos toiselle ostaa vaikka pelikortit, niin toisellekin pitää ostaa jotain. Mitä järkeä siinäkin on? Appivanhemmille en osaa ostaa mitään, mutta kivahan niidenkin on joku paketti saada. Ja oma mies? Mitä sille nyt pitäisi ostaa?

Kummipojan toiveena oli saada Hevisaurus -kitara. Jotenkin siinä samassa toiveessa puhuttiin jotain mikrofonista, mutta jotenkin meni ohi se juttu. Pitkällisen etsimisen jälkeen löysin sen kitaran ja olin jo innoissani hetken. Kunnes seuraavassa kaupassa olikin Hevisaurus-kitara mikrofonilla! Mitä ihmettä? Mönkään meni sekin!

Vaatekauppoja kierrellessä sitä voisi erehtyä luulemaan, että kaikki naiset haluaa joulupakettiinsa yöpaitoja tai -housuja sekä pehmeitä tossuja. Miehet taas haluavat ehdottomasti flanellisia ruutupaitoja. Kuinka monen toivelistalla ihan oikeasti on nämä tuotteet? Vai onko ne just niitä, että ostetaan nyt tollanen, kun ei muutakaan keksitä/löydetä?

Taas lupaan itselleni, että ensi vuonna aloitan ostokset aiemmin ja suunnitelmallisesti.

PS.
Tänään on miehen työpaikan avec-pikkujoulut. Mä en ymmärrä olleenkaan miksi sinne pitää ne avecit raahata mukaan. Se pilaa koko pikkujouluajatuksen!