Tältä vuodelta on nyt kinkut ja lanttulaatikot syöty. Tänään kotimatkalla Hessun burgerit maistui makoisilta.
Meidän joulu oli ihana! Jouluvalmistelut valmiina hyvissä ajoin ennen aattoa, ja oltiinpa perilläkin jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Aatonaattona rakkaan ystävän piippalakkibileet ja mummulan perinteiset kinkunpaistajaiset. Aattona sauna, kuusenkoristelu, uutena traditiona oma joulurauhanjulistus. Tietenkin ruokaa, hyvää seuraa, jännittyneitä lapsia, joulupukki, lahjoja, herkkuja ja vielä kerran hyvää seuraa. Kiireetön joulupäivä, sukua ja perhettä. Kiireetön Tapaninpäivä, sukua, perhettä ja paljon laulua. Ja tänään sitten tultiin kotiin.
Tässä hyvissä joulufiiliksissäni kutsuin vielä appivanhemmatkin tänään kylään ja edelleen olen hyvällä mielellä.
Jotten nyt ihan pelkkiä ruusunkuvia, niin kyllä taas tuli mieleen siinä aattoiltana nukkumaan mennessä, että monta viikkoa paniikkia lahjoista ja viettotavoista ja sitten koko homma on hetkessä ohi. Miten sitä voisi sitä aaton tunnelmaa pitkittää muillekin joulupäiville?
Mies on koko joulun nurissut jouluruuista ja hössötyksestä. Tarjosin hänelle mahdollisuutta järjestää meille seuraava joulu. Katsotaan, onko se siis kebabbia vai onko joulua ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!