Kävi niin, että torstaina minut lähes väkisin raahattiin luistelemaan. Yleensä mies on ollut lasten kanssa luistelemassa hallin yleisöluistelussa, mutta tällä kertaa joku sai sen kuningasidean, että äitikin on sinne jäälle raahattava.
Mulla on uutuuttaan hohtavat kahdeksan vuotta vanhat Sabrinat odottamassa niitä päiviä kun tekee mieli tehdä vähän kukkoliukuja ja mitä ne ala-asteen luistelutunnit nyt olikaan. Niitä päiviä ei ole tässä vuosien saatossa tullut, mutta on ne ulkoilutettu pari kertaa tässä vuosien saatossa.
Tuossa syksyllä mies vei ne kiiltävät Sabrinat teroitettavaksi paikalliseen urheiluliikkeeseen (se on suunnitellut tätä aika pitkään näemmä!) ja mun piti hakea ne sieltä. Yritin toistaa sukunimeäni siinä noutaessani niitä, mutta nehän ei ollutkaan siellä mun nimelläni, vaan siinä tilanteessa olisi pitänyt muistaa millaiset luistimet ja minkä merkkiset tuli ostettua silloin joskus kahdeksan vuotta sitten. Olin jo melko varma, että olen saanut jonkun muun luistimet, mutta kai ne nuo Sabrinat minun vaan on. Hassua, etten muistanut edes luistinten kokoa silloin.
Torstaina lapset jännitti ehkä kuitenkin enemmän kuin äiti, pysyykö se pystyssä. Pysyin ja eteninkin niillä. Voitin neljävuotiaan nopeuskilpailussa! Ja toisen kerran annoin neljävuotiaan voittaa.
Tähän kuningasideaan kuuluu myös se, että tänään lapset ilmoittivat, ettei lähde koko yleisöluisteluun, jos äiti ei tule mukaan. Ei muuta kuin pienin mummilaan ja loppu perhe jäälle. Onhan se nyt ihan kivaa. Mutta aikaisemmin olen luistellut hokkareilla ja ne hemmetin piikit siinä Sabrinan päässä tökkää jäähän aina kun oon pääsemässä vauhtiin. Lisäksi sellaiset wannabe-kiirakorvet ja wannabe-mikkokoivut vähän haittaa mun menoani, sillä ikinä ei tiedä mistä joku jääkiekkoilijanalku viipottaa ohi tai koska törmään johonkin piruettia vääntävään jääprinsessaan.
Sitten on vielä se mies. Siis oma mies, joka ohi viilettäessään huikkaa, että laittaisin polvia enemmän koukkuun, niin menis paremmin. Harmi etten saanut sitä kiinni, olisin antanut tukkapöllyä! Ei siinä voi polvia notkistaa, jos keskittyy pystyssäpysymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!