Vihreä valinta

Olen ennenkin myöntänyt olevani puutarhurina aloittelija. Melkein voin väittää, että olen aloittelija vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. Äitini tunnistaa kasvit tuosta vaan ja itse joudun aina niitä kasvien nimiä häneltä kysymään jatkuvasti. Puutarhurina haluan nähdä kauniita kasveja ja kerätä satoa, mutta mahdollisimman vähällä vaivalla.

Kun talomme oli rakennusvaiheessa, tuleva naapurimme kysyi, että mitä värimaailmaa olin ajatellut meidän pihaan. No, jotain vihreetähän mä olin ajatellut, eikös ne kasvit ja nurmikko yleensä vihreitä ole. Mutta tämä nyt jo nykyinen naapurimme olikin perehtynyt tähän asiaan vähän tarkemmin. Hän kun pohti, että mitkä kukat parhaiten sopii heidän sinisen talonsa sävyyn ja minkä värin hän valitsisi.

Nyt kun tuijottelen perennapenkkiäni, niin ymmärrän... Siellä on ne lilat, siniset, keltaiset ja punaiset kukat sikinsokin. Olisihan se hieno jos siellä kukkisi vain toisiinsa sopivia värisävyjä. Toisaalta taas, eihän luonnossakaan mikään ole niin yksivärisen tylsää. Ja alunperinhän suunnitelmissa oli jotain vihreää ja sitä sieltä ainakin löytyy. Näin jälkikäteen on helppo todeta, että koko perennapenkki on väärässä paikassa ja väärän mallinen. Mutta sen siirtäminen vasta hullua olisi. Hyvä puoli kuitenkin on se, että se on riittävän kaukana katsojasta (kadulta, kulkutieltä, rappusilta), eli rikkaruohot ei ainakaan pahimman kaihipotilaan silmään pistä.

Ja vaikka se perennapenkki ei väriharmonialtaan ole nyt kovin feng shui (voisiko se edes olla), niin siellä saa kaikki kukat kukkia. Jopa rikkaruohot joskus. Ei se vihreä siis niin kovin huono valinta ollut.

Kylläpä näyttääkin tylsältä kuvassa...