Perennapenkki on jo pidempään näyttänyt siltä, että kaipaisi hieman hoitoa. Esikoinen lähti isänsä kanssa potkimaan palloa ja prinsessa kaverilleen päätin tainnuttaa (no ihan vaan nukutin vaunuihin) minimiehen ja ryhtyä toimeen. Jossain kuvitelmissani olen aikoinani ajatellut, että ei se perennapenkki niin paljon hoitoa tarvi, mutta minun kyllä tarvii! Siellä kukoistaa enemmän rikkaruohot ja koska olen peruslaiska tyyppi, niin ne tosiaan saakin siellä kukoistaa. Perusteluna olen voinut vielä käyttää sitä, että kun lapset on niin pieniä, ettei jää aikaa rikkaruohojen nyppimiselle...siis huijatakseni kaikkia, etten muka olisi laiska.
Mutta se mikä sai minut vihaiseksi puutarhuriksi oli naapurimme teinipoika, joka päätti ajella mopolla tai kevarilla tai mikä kaksipyöräinen se nyt olikaan KOKO sen ajan mitä minä kitkin perennapenkkiä. Eikä se vaan ajellut pitkin teitä, vaan omassa pihassaaan ja kovaäänisesti. Kyllä meinaan sai rikkaruohot kyytiä kun oikein otti otsalohkoon! Eikö se tosiaan voinut lähteä jonnekin muualle ajelemaan ja miksei sen vanhemmat käskenyt sitä jo lopettamaan. Hieno kesäinen ilta pelkkää pärinää ja rätinää.
Viikon päästä pitää varmaan tehdä sama tehoisku rikkaruohojen kimppuun. Mistä sen teinin saa tilattua antamaan lisäpuhtia mun hommaani?
Ja meidän pojille tai tytölle ei kyllä ikinä osteta mopoa! Tai mitään kaksipyöräistä moottoroitua härveliä. Eikä kyllä mopoautoakaan. Eikä ne saa niitä itsekään ostaa! Ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!