Äitiyslomani alkupuolella hermostuin perheemme ruokalistaan. Tein samoja ruokia aina vaan, kunhan valmistui nopeasti ja lapsetkin söivät. Kun hermot meni, päätin, että ainakin kerran viikossa tehdään jokin ruoka, jonka valmistukseen käytetään vähän enemmän aikaa ja vaivaakin. Ja siis uusia ruokalajeja, vaikka sitten vanhoista raaka-aineista (no ei vanhoista, mutta tutuista). Lisäksi päätin, että mm. pulla on ruokaa. Vaikkakaan ei uusi ruokalaji, niin hieman työläämpi.
Projektin päämäärä oli siis se, että ruokalistallemme vakiintuu lisää ruokalajeja. Eikä aina spagettia ja jauhelihakastiketta, makaronilaatikkoa, perunamuusia ja lihapullia, perunaa ja lohta, nakkikeittoa yms.
Nyt jo on ruokalistallemme päätynyt mm. kalakeitto (no joo, ei ole työläs sekään). Äitini tekee huippuhyvää kalakeittoa, eikä mielestäni oma soppani ole koskaan yltänyt samalle tasolle, joten olen jättänyt kalasopat keittämättä. Nyt kun sitä olen tehnyt, niin lasten mielestä äidin kalakeitto on aivan mahtavaa ja uusi herkkuruoka. Ja myönnettäköön, että yritän äidin reseptillä, mutta yhtä hyvää siitä ei tule millään.
Lisäksi päätin, että lihapullat on eri ruoka kuin fetajuustolihapullat Samoin kuin jauhelihapihvi on eri ruokalaji kuin jauhelihapihvit tomaattikastikkeessa. Kuinka monta ruokalajia muka jauhelihasta oikeasti voi keksiä?
Muutama testiresepti on voitu samantien heittää takkaan, mutta monia uusiakin on tullut mukaan listoille, ehkä jopa pysyvästi. Toki edelleen lasten suosikkeja on ne makaronilaatikot ja spagetit, mutta uutuudetkin on maistunut. Montaa ruokaa olen tehnyt nyt vuosien tauon jälkeen ja ihmettelen mihin ne on aikanaan jääneet.
Alku lähti vahvasti, mutta nyt on tullut pieni notkahdus. Tosin jauhopeukaloni on ollut näppäränä ja leipomuksia on syntynyt. Ja koska pullakin on ruokaa, niin myös juustokakku läpäisee arkiruokaprojektini kriteerit. Eli leipomukset on ohittanut ruokalistan monipuolistamisen. Otanpa taas itseäni niskasta kiinni ja nyt kun tämä on julkistettu, niin lupaan loppuvuodesta kertoa, että miten tässä käy. Onneksi lukijoita on niin vähän, että kukaan ei hirtä minua jos päätänkin toisin... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!