Anopiton juhannus

Aurinkoista juhannusta!
Pidetään hyttyset ja punkit kaukana ja rakkaat lähellä.

Meidän perhe suuntaa appivanhempien mökille ilman appivanhempia. Luvassa on siis rauhallinen perhejuhannus ja hyvä niin. Rivien välistä voi lukea myös, että hyvää on myös appivanhempien poissaolo. Mökki on juuri saanut laajennuksen ja käymme siis korkkaamassa sen. Ajattelin myös samalla viedä vaatekaapin perukoilta päiväpeiton ja taulun mökille, saavat siellä uuden elämän. Ne kun ei meille kotiin enää oikein sovi. Mitäköhän muuta siellä mökillä kaivataankaan? Me kun kaivataan tilaa vaatehuoneeseen...

Odottelen edelleen, että ymmärtäisin tuon mökkeilyn perimmäisen olemuksen. Tähän mennessä olen tullut siihen tulokseen, että ehkä sen mökin pitää olla ihan oma, että mökkeilyä voi jotenkin oikeasti harrastaa. Kun meidän mökkeilymme keskittyy tuohon appivanhempien mökkiin, niin sitä ei sovi sisustaa mieleisekseen ja koska anoppini on kovasti siivousihmisiä, niin siellä pidetään paikat siistinä. Eli ei voi ihan täysin olla relax, kun pitää olla siistiä. Olotila on siis kuin olisi vieraana ilman isäntäperhettä.

Mutta se kysymys siis kuuluu, että mitä siellä mökillä pitäisi tehdä?

Sen kyllä jo tiedän, että mökille ei kuulu ne vaatekaapin romut, mutta kun ne on ihan kelvollisia ja mökille sopivia juttuja! Ja senkin tiedän, että Tinto de Verano maistuu hyvältä helteisellä mökkiterassilla.