Oltiin eilen kahden kaveripariskunnan kanssa teatterissa. Teatteri on itseasiassa teatteriravintola, eli istuimme siis pöydissä, ilman ruokaa tosin. Seura oli hauskaa ja esityskin oli varmaan ihan hyvä.
Ai varmaan? Niin. Takanamme istui ihastuttava seurue, joka halusi kommentoida joka vitsiä ja tapahtumaa ÄÄNEEN! Melko kovalla äänelläkin vielä. Välillä tuntui, että katson teatteria jossa on tekstitys ja joku lukee sitä tekstitystä ääneen. Niin paljon teki mieli huutaa, että nyt ne päät kiinni tai pihalle. Mutta mulla ei sattunut olemaan mitään järjestysmiesoikeuksia siinä paikassa. Tyydyin siis pahoihin silmäyksiin (kuuluisa paha silmä), loppuvaiheessa sekä minä että vieressäni istuva kaverini tuijotettiin tätä laumaa yhdessä paheksuvasti. Ei mitään vaikutusta.
Jotenkin voin kuvitella, kuinka tuo sama porukka on teatterista poistuessaan miettinyt, että kuinka nuivaa porukkaa siinä heidän vieressään istui. Ilomielinhän sitä maksaisi vaikka vähän extraa jos pääsisi jatkossakin tuollaiseen selkokieliseen teatteriesitykseen. Ihan jos vaikka ei itse ymmärrä niitä vitsejä tai muuten vaan olisi jäänyt huumorintaju kotiin.
PS.
Ennen teatteria käytiin porukalla syömässä ihan kelpo ravintolassa. Pois lähtiessämme todettiin, että meiltä kaikilta oli veloitettu vedestä reilut neljä euroa. Meillä oli yhteensä 1,5 litraa ihan perus kraanavettä pöydässä, hintaan 13 euroa. Onneksi ei pyydetty kuplien kera sitä vettä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!