keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Miksei ikinä mene niinkuin Strömsössä?

Minä kun olin ihan itse päättänyt, että tästä hammasoperaatiosta toivun nopeasti, ilman kipuja. Eikö se kipukin ole paljon itsestä kiinni.

Sain lääkäriltä lapun, jossa on lueteltu operaation jälkeisiä mahdollisia haittoja. Ja tiedättekö, mulla on ne kaikki! Veri vuotaa edelleen, suu ei aukea, syödä ei voi, puhuminenkin tekee kipeää. Lisäksi poski on turvonnut, näytän siltä kuin säilyttäisin tennispalloa poskessani. Lisäbonuksena tietenkin vielä se kipu ja kihelmöinti.

Eilen sitten fiksuna tyttönä lähdin oikein pääkaupunkiimme tapaamaan oman alani experttejä. Perille päästyäni, totesin, ettei ollutkaan ihan fiksua. Piilottelin tennispalloani hiusten alle, ei niin hyvällä menestyksellä. Oikein nolotti. Ja väsytti. Ja v*tutti.

Miten se onkin, että monet mulle on muistuttanut, että eihän se viisaudenhampaan poisto ole mitään. Kuinka ollakkaan tämä ei päde minuun. Tämäkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!