Minä haluan olla tai oikeastaan tulla arjen sankariksi. Välillä, hetkellisesti, voi olo tuntuakin suorastaan sankarilliselta. Toisinaan taas ei.
Juttelin eilen pomolleni, kuinka verenmaku suussa annoin tyttärelleni kurinpalautusta aiheuttamastaan paniikista. Sain oikein hyväksyviä kommentteja ja näin kuinka hän pukee päälleni sitä sankarin viittaa.
Samoin näin, kuinka se sama viitta otettiin pois siinä kohdassa kun kerroin, että Prinsessa jäi ilman päivällistä toilailujensa vuoksi.
Jos mä vaan päätän olla arjen sankari... Pukeudun spändexeihin, viittaan ja naamioon. Tai ehkä ei sittenkään. Rikoo on riskillä ruma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!