Ihanaa saatana!

Varoitus: Aiheena jääkiekko. Porilainen jääkiekko. Tai ainakin liki.

Patasydän on sykähdellyt ja jättänyt pari lyöntiä väliinkin viime aikoina.

Tytär on kääntynyt Porkkanapöksyjen kannattajaksi, sopii sinne yhden Kettufanin ja yhden Hunajapojan seuraksi himmeämpien mitalien äärelle. Eihän tässä olla varsinaisesti ketään vastaan, mutta eniten jonkun puolesta.

Mutta se aito porilainen hulluus on päässyt taas valtakunnanuutisiin. Muina aikoina muistetaan naureskella porilaisille ja sitten jääkiekkohuumassa heistä puhutaan kuudentena kenttäpelaajana. Voisiko se olla niin, että se porilainen hulluus on aina yhtenä lisämausteena ja siksi meitä patasydämiä on niin vaikea ymmärtää? Eikä meitä saa ottaa liian tosissaan. 

Ässien maalivahtikin on raumalainen...

PS.
Suunnittelin jo voitonjuhlia täällä nykyisessä kotikaupungissani. Jos vaikka kokoonnutaan minä ja kaikki muut patasydämet torille keskiviikkona (toivottavasti). Ihan minä ja ne kaksi muuta patasydäntä ketä tunnen. =)